Kellarin perimmäisessä, pehmustetussa tyrmässä omassa yksinäisyydessään viihtyvä leffanörtti ja lukutoukka, joka on harrastanut elokuvia ja niistä raapustelua lukuisille eri medioille omaksi ilokseen pitkälti toistakymmentä vuotta. Filmikärpänen puri tosin jo alaikäisenä, jolloin allekirjoittanut tuijotti silmät pyöreinä paikallisen lähiön videovuokraamon takahuoneen omituista tarjontaa, jonka mieleen jäänein kasetti taisi olla William Lustigin zombimaisesta Setä Samulista kertova Uncle Sam.
Valtavirran nuoleskelu, itsesensuuri tai muoti-ilmiöt eivät ole oikeastaan koskaan saaneet paikkaansa auringossani. Intohimoni hämärät kohteet ovatkin yleisesti ottaen niitä marginaalisempia ja oudompia, suosikkielokuvat puolestaan yleensä 1970-80-luvun kauhua, surrealistista taidetta tai silkkaa roskaa.
Käsitykseni huumorista on ilmeisesti ala-arvoinen. On myös hienoa olla osa kansaa, joka rakastaa Aku Louhimiestä ja Uuno Turhapuroa yli kaiken. Ketään ei kiitellä eikä mitään pyydellä anteeksi.