{"id":149,"date":"2022-07-20T14:56:16","date_gmt":"2022-07-20T14:56:16","guid":{"rendered":"http:\/\/aivokuollut.org\/?p=149"},"modified":"2022-09-19T21:40:07","modified_gmt":"2022-09-19T21:40:07","slug":"aivokuollut-nro-0","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149","title":{"rendered":"Aivokuollut nro 0"},"content":{"rendered":"\n

P\u00c4\u00c4KIRJOITUS<\/strong>

T\u00e4m\u00e4 olkoot uuden nettizineni Aivokuolleen<\/em> niin sanottu “ensimm\u00e4inen” numero \u2013 tai totta puhuakseni enemm\u00e4nkin jonkinlainen esiosa lehdelleni. Kirjoittelin yhdess\u00e4 kaverini Tumpin<\/strong> kanssa perustamallemme Kuvaputki.org-sivustolle \u2013 er\u00e4\u00e4n lihaisan kansanel\u00e4tin sanoin \u2013 elokuva-aiheista plokia kaiken kaikkiaan kolmisen vuotta, kunnes p\u00e4\u00e4timme kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 siirty\u00e4 t\u00e4llaiseen lehtimuotoiseen formaattiin. Kokeilu j\u00e4i lopulta yhden numeron mittaiseksi, eik\u00e4 Kulttuurilehti Kuvaputken<\/em> nroa 2\/2022 koskaan julkaistu.

Ei h\u00e4ti\u00e4 miti\u00e4, sill\u00e4 sujuuhan se juttu n\u00e4in yksinkin p\u00e4in. N\u00e4inp\u00e4 ollen aloin kaatuneen ja itse\u00e4ni motivoineen projektin kariuduttua Ior Bockin<\/strong> tapaan hieman kelaamaan ja tulin siihen tulokseen, ett\u00e4 ainahan internetin loputtomassa haudassa on tilaa viel\u00e4 yhdelle laaduttomalle ja kaikin puolin t\u00f6rkyiselle leffajulkaisulle. Funtsailtuani viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n lis\u00e4\u00e4 aloin my\u00f6s pohtia, ett\u00e4 jonkinlainen linjakin voisi olla ihan hyv\u00e4 saada aikaiseksi ja p\u00e4\u00e4tin n\u00e4in ollen haudata Kuvaputkessa vallinneen elokuvap\u00e4iv\u00e4kirjamaisen luonteen. N\u00e4ilt\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdilta yrit\u00e4n saada t\u00e4st\u00e4 julkaisusta niin ik\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n itse\u00e4ni motivoivamman ja koostan sen ainoastaan nimikkeist\u00e4, joiden katson olevan edes l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti jakamisen arvoisia (en t\u00e4ll\u00e4 tarkoita v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 itsell\u00e4ni olisi niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4 tai edes oikeaa sanottavaa). Loput katseluni julkaisen roskapussimaisesti joko Kuvaputkessa tai sitten j\u00e4t\u00e4n niist\u00e4 tyystin kirjoittamatta.

T\u00e4m\u00e4 linja on kyll\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kohtaa hieman hakusessa, mutten silti usko, ett\u00e4 esimerkiksi suomalaiseen elokuvaan keskittyv\u00e4ll\u00e4 projektillani Kappale kauneinta Suomea todella olisi sijaansa t\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4, joten siirt\u00e4nen sen joitain isompia kuriositeetteja tai genreteoksia lukuun ottamatta suoraan Kuvaputkeen. Ideoita ja ehdotuksia otetaan vastaan, sill\u00e4 odotan totta kai t\u00e4llaisen tyhj\u00e4st\u00e4 henkiin manatun yhden hengen roskajulkaisun saman tien tavoittavan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tuhatp\u00e4isen m\u00e4\u00e4r\u00e4n aktiivisia lukijoita. Joka tapauksessa t\u00e4m\u00e4 aloitusnumero tulee olemaan silkkaa pyttipannua, jossa julkaisen l\u00e4hinn\u00e4 osan Kuvaputken aiotun kakkosnumeron sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. Eli tekstit on aikalailla kirjoitettu parisen kuukautta sitten (ja t\u00e4t\u00e4 oikolukiessani olen aikataulusta katselujeni suhteen edelleen sen kaksi kuuta j\u00e4ljess\u00e4).

Vuosi numero nolla on siis nyt julistettu alkaneeksi \u2013 tuleeko t\u00e4m\u00e4 lopulta viittaamaan J\u00f6rn Donneriin<\/strong> vai Veli Numero Yhteen<\/strong>, j\u00e4\u00e4 tulevien sukupolvien p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi. Sit\u00e4 odotellessa suosittelen lukemaan esimerkiksi Maila Nurmen<\/strong> el\u00e4m\u00e4nkerran Min\u00e4, Vampira<\/em>, jonka nostaminen Prisman kirjakasojen huipulle ainakin Turku-kaupungissa sai omaan suupieleeni pienen hymyn kareen ja pohtimaan, ett\u00e4 kai t\u00e4m\u00e4kin on nyt sit\u00e4 samaa valtavirtaa, kuin The Mountain of the Cannibal Godin<\/em> l\u00f6ytyminen kyseisen ketjun leffapuolelta joku kymmenen vuotta takaperin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

SUURIN NYRKKI EI LASKE: C\u00dcNEYT ARKININ MUISTOTILAISUUS<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensin meniv\u00e4t Lina Romay<\/strong> ja Jesus Franco<\/strong>, sitten Erwin C. Dietrich<\/strong> ja Christopher Lee<\/strong>. Viimeinenkin suurista nimist\u00e4 poistui keskuudestamme kes\u00e4kuun 28. p\u00e4iv\u00e4, Turkin merkitt\u00e4vimm\u00e4n toimintat\u00e4hti C\u00fcneyt Arkinin<\/strong> (oik. Fahrettin C\u00fcreklibat\u0131r<\/strong>) p\u00e4\u00e4dytty\u00e4 syd\u00e4nhalvauksen seurauksena istanbulilaiselle hautausmaalle. Omaa elokuvaharrastustani syv\u00e4sti inspiroineen n\u00e4yttelij\u00e4n tuotannosta valtavirtakatsoja (se leffatiet\u00e4j\u00e4kansa, jonka k\u00e4sitys elokuvasta rajoittuu suurin piirtein Steven Spielbergiin<\/strong>, onkin sitten jo aivan oma kuplansa) tiet\u00e4\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 “Turkish Star Warsina”<\/em> tunnetun The Man Who Saves The Worldin<\/em>. Itselleni t\u00e4m\u00e4 Indiana Jones<\/em> -musiikeilla ja turkkilaisen elokuvateatterin konehuoneessa lojuneista keloista leikatuilla Tie-h\u00e4vitt\u00e4jill\u00e4 p\u00f6nkitetty trampoliinihyppely oli l\u00e4hinn\u00e4 pelkk\u00e4 portti ihmemaahan, jossa hauska ei lopu kesken.<\/p>\n\n\n\n

Syyskuun kahdeksantena 1937 syntyneen ja l\u00e4\u00e4k\u00e4riksi opiskelleen taistelulajitaitajan filmografiaksi IMDb ilmoittaa 329 filmi\u00e4, joista yksi on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 alkutuotannossa (?) ja toinen pelkkien huhujen tasolla (!). N\u00e4ht\u00e4v\u00e4\u00e4 siis t\u00e4m\u00e4n karismaattisen, harmaahapsisen hapanmaitotuotteen uralla riitt\u00e4\u00e4. Vuosia sitten tapanamme olikin l\u00e4hes jokaisessa leffaillassa katsoa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi Arkinin leffa, joiden mielipuolisuus on ollut absurdeimmillaan t\u00e4m\u00e4n hoviohjaaja Cetin Inancin<\/strong> k\u00e4siss\u00e4, lopputulosten yhdist\u00e4ess\u00e4 normaalisti sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 varastettua musiikkia, happoisia kohtauksia, vailla j\u00e4rke\u00e4 olevaa salamaleikkausta ja vaikkapa pahvista tehdyn tappajahain.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Peijaiset Arkinille j\u00e4rjestettiin helteisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 it\u00e4helsinkil\u00e4isess\u00e4 merenrantakolmiossa hein\u00e4kuun viidenten\u00e4. Kestityksen\u00e4 oli Suomen hallituksen nuoleskeleman presidentti Erdoganin<\/strong> ihmisoikeuksia polkevan diktatuurin tarjoamaa Efes-olutta, kebabia ja viisi satunnaisesti valittua elokuvaa, joiden sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 ei etuk\u00e4teen ollut juuri kell\u00e4\u00e4n tietoa. Surujuhlien pukukoodina toimivat kymmenisen vuotta sitten tuotetut, pahasti kulahtaneet t-paidat, joiden etupuolella Arkin uhkailee katsojaa aseella, selk\u00e4myksen ollessa t\u00e4ytetty turkkilaisia makeisia Saksassa levitt\u00e4neen Kalkavan Videon nimikkeill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n ensimm\u00e4inen leffa oli aivan hulvaton \u00d6l\u00fcm savas\u00e7isi <\/em>eli Death Warrior<\/em> (1984), jonka “ohjauksesta” vastasivat sek\u00e4 Inanc ett\u00e4 Arkin itse. Psykedeelinen elokuva kertoo meille tarinan ninjoista, jotka ovat perunapussip\u00e4isi\u00e4, katanaa enemm\u00e4n pahviseen k\u00e4yr\u00e4sapeliin taistelussa luottavia miehi\u00e4, jotka pystyv\u00e4t liikuttamaan kivi\u00e4 telekineettisill\u00e4 kyvyill\u00e4\u00e4n ja joskus nousemaan my\u00f6s kuolleista. T\u00e4ysin irrallisia taistelukohtauksia saatetaan leikata juonta kuljettavien kohtausten v\u00e4liin niin ett\u00e4 ne k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 katkaisevat dialogin kesken kaiken, ei edes ihan v\u00e4h\u00e4nk\u00e4\u00e4n sinne p\u00e4in olevan enkkutekstityksen vain syvent\u00e4ess\u00e4 mielisairautta. Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa suurikyntinen hirvi\u00f6nk\u00e4si iskee sein\u00e4n l\u00e4pi ja toisessa verenhimoinen pulu lent\u00e4\u00e4 lasin hajotessa ikkunasta suoraan kirkuvan naisen kimppuun. Mukana on my\u00f6s ensimm\u00e4isest\u00e4 persoonasta kuvattuja kamera-ajoja, jotka ovat tuoneet leffalle lis\u00e4nimen Turkish Evil Dead<\/em>, moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kaahaamista ja normaalisti pahisrooleista muistettu, hieman Muammar Gaddafia<\/strong> kasvoiltaan muistuttava H\u00fcseyin Peyda<\/em>, joka n\u00e4yttelee Death Warriorissa poliisia. Huikeimmassa kohtauksessa joku \u00f6rkki, jonka naamassa on valkoista kipsi\u00e4 ja k\u00e4siss\u00e4 ne valtavat raatelukynnet, nousee hitaasti laverilta ja kynsii karjuvan Peydan hengilt\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen Arkin k\u00e4y konstaapelin kanssa keskustelun: “H\u00e4n oli hyv\u00e4 poliisi.” “H\u00e4n oli my\u00f6s hyv\u00e4 mies.”<\/em> Viimeisess\u00e4 kohtauksessa ninja syttyy viel\u00e4 palamaan ja Arkin t\u00f6kk\u00e4isee t\u00e4m\u00e4n noin kymmenen kertaa maahan, josta liekehtiv\u00e4 mies aina pomppaa pystyyn, kunnes filmi katkeaa tekstiin “son”, joka on Turkin vastine “The Endille”. Mestariteos, jonka kiistaton paikka l\u00f6ytyy samalta tasolta legendojen Intikam Benim<\/em>, C\u00f6l <\/em>ja The Biggest Fist<\/em> kanssa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Revenge of the Hook<\/em> (1986) ei sitten en\u00e4\u00e4 ylt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n samalle tasolle, vaan tunnelmat alkoivat hissukseen laskeutua kuin Nato-h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t Suomen maaper\u00e4lle tuen ja turvan nimiss\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 leffassa ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia k\u00e4\u00e4nn\u00f6stekstej\u00e4, joten tarina j\u00e4i v\u00e4h\u00e4n niinkuin arvailujen varaan. IMDb:n mukaan elokuva on uusi versio vuoden 1977 elokuvasta Rolling Thunder<\/em>, jota en valitettavasti viel\u00e4 ole n\u00e4hnyt, eli t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n tieto ei paljoa kostuttanut suuta. Alussa Arkin on vankina jossain tyrm\u00e4ss\u00e4 ja t\u00e4lt\u00e4 katkaistaan k\u00e4si, mink\u00e4 tilalle sankari saa my\u00f6hemmin koukun. Ilmeisesti hommaa l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n sitten kostamaan, mink\u00e4 tuoksinnassa Arkin mm. survaisee koukkunsa er\u00e4\u00e4n miehen haarov\u00e4liin ja ampuu toista haulikolla naamaan sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 j\u00e4tk\u00e4 juoksee huutaen karkuun. My\u00f6s Aytekin Akkaya <\/strong>on mukana n\u00e4yttelij\u00e4kavalkadissa ja taustalla kuullaan jonkinlaista carpentermaista musiikkia, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti on l\u00e4ht\u00f6isin er\u00e4\u00e4n turkkilaisen musiikkivastaavan valtavasta aarrearkullisesta muiden levytyksi\u00e4. Filmi loppuu joihinkin lapsuuden muistoihin, joissa sotilaspuvussa poseeraavan pojan taustalla liehuu is\u00e4nmaallisesti kuunsirpill\u00e4 ja t\u00e4hdell\u00e4 koristeltu punalippu.

Revenge of the Hookin aikana my\u00f6s kebabmestari tuli tuomaan pakettejaan. Valitettavasti h\u00e4nell\u00e4 oli ongelmia kortinlukijansa kanssa, joten maksutapahtuma ven\u00e4hti v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin viiden minuutin mittaiseksi. Toivottavasti kyseinen l\u00e4hetti ei ollut itsekin tulevasta rakkaasta asevelimaastamme, sill\u00e4 Arkin-paitamme ja olohuoneesta kantautunut turkinkielinen huuto saattaisivat t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jonkinlaiset kulttuurisen omimisen merkit. Se olisi m\u00e4ls\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Jos Revenge of the Hook oli p\u00e4\u00e4osin tyls\u00e4, Sultan Filmsin tarjoama Savulun Battal Gazi geliyor<\/em> (1973) vastasi kolminkertaista matematiikantuntia. T\u00e4m\u00e4 katsottiin l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 joskus villiss\u00e4 nuoruudessamme t\u00f6rm\u00e4simme kanssakatsojani Tumpin kanssa videoon Arkinin epookkip\u00e4tk\u00e4st\u00e4, jossa t\u00e4m\u00e4 kieri tynnyriss\u00e4 ja ampui sielt\u00e4 jousipyssyll\u00e4 vihollisia matalaksi kuin paraskin Robin Hood. Valitettavasti kyseisen teoksen nimi ehti unohtua v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neiden vuosien aikana ja luulimme nyt alkavamme katsomaan t\u00e4t\u00e4 elokuvaa. N\u00e4in ei k\u00e4ynyt.

Keskiaikaan sijoittunut tekstitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n spektaakkeli, joka muuten n\u00e4kyi olevan my\u00f6s jatko-osa, alkoi kohtauksella, jossa Arkin tapetaan ja t\u00e4m\u00e4n poikaa piilotellaan jossain kaislikossa lailla Mooses-lapsen. Jossain kohtaa kakara kasvaa isoksi ja t\u00e4t\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 totta kai j\u00e4lleen Arkin. Ristiritarit piinaavat muslimeja ja karamellimaiset v\u00e4rit ovat n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4, mutta koko raina tuntuu koostuvan l\u00e4hinn\u00e4 loputtoman pitkist\u00e4 turkinkielisist\u00e4 dialogijaksoista eeppisiss\u00e4 pahvilavasteissa ja naamiaiskaupan puvuissa. \u00c4kisti mukaan tulee merirosvo, jonka naamakarvoitus muistuttaa Kummeli<\/em>-sketseist\u00e4 ja Arkin kavereineen l\u00e4htee seilaamaan seitsem\u00e4lle merelle. Lopulta ollaan viel\u00e4 sulttaanin kidutuskammiossa, jossa sankareita roikotetaan piikeill\u00e4 t\u00e4ytetyn kuopan yll\u00e4. Kokonaisuus tuo mieleen l\u00e4hinn\u00e4 jonkinlaisen miesvoittoisen yhden liiran Angelican<\/em>, jossa ei ole vauhtia, meininki\u00e4 taikka sekop\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pahin oli silti viel\u00e4 edess\u00e4, sill\u00e4 Erkekce<\/em> (1983) oli slapstick-huumorilla porsastellut komedia. Kuten arvata saattaa, ei itsetietoinen turkkilainen komedia ollut sielt\u00e4 hauskimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, vaan koko homma ainoastaan vitutti. Gangsteri heitet\u00e4\u00e4n kylpyammeeseen kerta toisensa j\u00e4lkeen ja jotkut jannut ampuvat toisiaan naamaan sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 p\u00e4rst\u00e4t muuttuivat mustiksi ja savuaviksi. Oikeastaan koko homma oli ihan perseest\u00e4, mutta onneksi t\u00e4ss\u00e4 oli Amerikan alkuper\u00e4isasukkaiksi pukeutuneita turkkilaisia, joten kulttuurisen omimisen syntien raskaat kahleet ovat nyt tasapainoisessa tilassa ja voin sittenkin nukkua y\u00f6ni rauhassa.<\/p>\n\n\n\n

Viimeinen filmi, Caresizler <\/em>(1973) oli j\u00e4lkik\u00e4teen v\u00e4rim\u00e4\u00e4ritelty aivan p\u00e4in paskahuussia, eik\u00e4 siksi n\u00e4ytt\u00e4nyt lainkaan oman aikansa tuotteelta. My\u00f6s tietokoneella tehty j\u00e4lkieditointi esimerkiksi alkutekstien kohdalla sai \u00e4rsyyntym\u00e4\u00e4n. Rainassa oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sitten Death Warriorin my\u00f6s englanninkieliset tekstitykset, mutta se ei en\u00e4\u00e4 jaksanut kiinnostaa ket\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n leffassa ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista munaa ja reilu tunti kului l\u00e4hinn\u00e4 kuvien py\u00f6riess\u00e4 taustalla sek\u00e4 seurakunnan keskustellessa indonesialaisista elokuvista.

Kokonaisuutena C\u00fcneyt Arkinin muistotilaisuus taisi olla aika onnistunut katsaus t\u00e4hden uraan, jossa ne hienoimmat taideteokset ponnistavat esiin suuresta tunkiosta liukuhihnalla tuotettua \u00f6-luokan t\u00f6rky\u00e4. Toinen muistotilaisuus onkin jo suunnitteilla, ja sen olisi hieman tyls\u00e4sti tarkoitus keskitty\u00e4 niihin jo n\u00e4htyihin ja hyviksi havattuihin klassikoihin, jotta fiilikset my\u00f6s pysyisiv\u00e4t l\u00e4mpimin\u00e4.

Pienen\u00e4 j\u00e4lkikirjoituksena viel\u00e4 todettakoon, ett\u00e4 my\u00f6s er\u00e4s toinen kaverini oli j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Arkinille valvojaisiltaa n\u00e4yttelij\u00e4n kolmen parhaan elokuvan voimin, mutta h\u00e4nen avovaimonsa huumorintaju kuulemma loppui Intikam Benimin 20 ensimm\u00e4isen minuutin aikana. Sellaista el\u00e4m\u00e4 on.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

MUSTA SUNNUNTAI<\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4h\u00e4n ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n piilomainontaa, mutta Criterion Channel lis\u00e4si sivustolleen tuossa huhtikuun vaihteessa isohkon kasan blaxploitaatiota, tuota mustan eksploitaation alagenre\u00e4, jonka nuorempana riitt\u00e4miin suoritetun tutustumisen j\u00e4lkeen lopulta hautasin ullakolle naftaliiniin. Nyt bl\u00e4kkisten j\u00e4\u00e4ty\u00e4 omissa elokuvap\u00e4iv\u00e4kirjoissani jo vuosien ajan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvinaiselle tasolle niiden monesti heikohkon laadun ja turruttavan kuivakkuuden vuoksi, nosti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n jostakin pirunkolosta se vanha tuttu nostalgia ja n\u00e4inp\u00e4 katsoimme yst\u00e4v\u00e4ni Tomi Mengeleen<\/strong> kera parhaaksi viett\u00e4\u00e4 er\u00e4st\u00e4 sunnuntai-iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 olohuoneen sohvalla istuen ja edes jotakin kiinni vedettyjen ikkunaverhojen v\u00e4list\u00e4 tv-ruudulle heijastuneen p\u00e4iv\u00e4nvalon seasta tihrustaen. Leffoja tuli tosin lopulta katsottua vain kaksi, mutta t\u00e4st\u00e4 on hyv\u00e4 suunnata jatkossakin p\u00e4rst\u00e4\u00e4ns\u00e4 kohti mustaa nyrkki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iseksi leffaksi valikoitui Fred Williamsonin <\/strong>k\u00e4sikirjoittama ja osittain tuottajaksi suostuneen Larry Cohenin<\/strong> kanssa ohjaama Original Gangstas<\/em> (1996), joka ottaa hyvin vahvoja vaikutteita ys\u00e4rin alkupuolella voimissaan olleesta hood-elokuvasta, tuoden ajoittain v\u00e4h\u00e4n turhankin kanssa mieleen Hughesin<\/strong> veljesten V\u00e4kivallan kierteen<\/em>.

Indianan Garyn ghetoissa sissitaktiikalla aitojen jengil\u00e4isten kanssa kuvatussa kovistelussa Fred Williamsonin n\u00e4yttelem\u00e4 jenkkifutari John Bookman palaa kotikulmilleen, jossa h\u00e4nen nuoruudessaan perustamansa jengi on ottanut entist\u00e4 raaemman vaihteen ja terrorisoi yhteis\u00f6\u00e4 silmitt\u00f6m\u00e4n v\u00e4kivallan keinoin. Yojimbomaisessa stoorissa Bookman laittaa hynttyyt yhteen Nation of Islamiin kuuluvan (mutta silti esimerkiksi baarissa istuvan) Jaken (Jim Brown<\/strong>) ja itsepuolustuskerhoa vet\u00e4v\u00e4n Laurien (Pam Grier<\/strong>) kanssa puhdistaakseen kulmat rikollisista. My\u00f6s Richard Roundtree<\/strong> n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ruudulla.

Blaxploitaatio-t\u00e4hti\u00e4 vilisev\u00e4\u00e4 elokuvaa voi pit\u00e4\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena viimeisen\u00e4 alan kovanaamojen h\u00e4t\u00e4huutona nk. ghettojen sosiaaliselle kehitykselle. Sen tekij\u00f6ill\u00e4 tuntuu olevan ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kovanaamaisella 70-luvulla toki olivat omat meininkins\u00e4, mutta silti asiat olivat paremmin. Iceberg Slimin<\/strong> kaltaiset pimp daddyt ja riikinkukkovaatteisiin pukeutuneet huumediilerit ovat vaihtuneet raskaita konetuliaseita kanniskeleviin nuorisoporukoihin, jotka eiv\u00e4t v\u00e4lit\u00e4 en\u00e4\u00e4 vittuakaan yhteis\u00f6st\u00e4\u00e4n tai sen ihmisist\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Williamson ja kumppanit olivat aikanaan pahimmillaankin antisankareita, joilla lopulta oli jonkinlainen paikkansa omassa porukassaan valkoisen miehen ja t\u00e4m\u00e4n lain ollessa se Suuri Paha, on el\u00e4m\u00e4 kaduilla muuttunut mustan mustalle vailla omaatuntoa tekem\u00e4ksi rikokseksi \u2013 mist\u00e4 kehityksest\u00e4 kyll\u00e4 muistetaan soimata kaupungin johtoa ja paikalle aina liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n saapuvia poliiseita.

Onkin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen mielenkiintoista, ett\u00e4 Cohenin mukaan heill\u00e4 ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista ongelmaa n\u00e4yttelij\u00f6iksi palkatuista gangstereista (ratkaisu, joka tehtiin puhtaasti turvallisuussyist\u00e4, etteiv\u00e4t kulmien kuninkaat olisi mahdollisesti ns. kyrpiintyneet heid\u00e4n esitt\u00e4miselleen elokuvassa ja saattaneet iske\u00e4 keskelle kameroita), vaan n\u00e4m\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t ohjaajan mukaan projektiin t\u00e4ysill\u00e4, tulivat paikalle tunnollisesti, hoitivat hommansa loistavasti ja olivat kiitollisia siit\u00e4, ett\u00e4 hetken ajan heill\u00e4 oli ty\u00f6paikka ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 tekemist\u00e4. Cohenin sanoin kuvausryhm\u00e4n keskell\u00e4 olleita rikollisia suuremman uhan muodostivat ne jengil\u00e4iset, jotka eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet mukaan kuvauksiin. H\u00e4n my\u00f6s kertoi poteneensa huonoa omaatuntoa kameroiden sammuttua, ryhm\u00e4n pakattua kamansa ja j\u00e4tetty\u00e4 garylaiset j\u00e4lleen oman onnensa nojaan. Kuulemma pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen v\u00e4kivalta rapistuneessa kaupungissa roihahti niin ilmiliekkeihin, ett\u00e4 paikalle tarvittiin tilannetta rauhoittamaan kansalliskaarti. Liek\u00f6 syyns\u00e4 ollut paluulla todellisuuteen, ett\u00e4 ainutlaatuinen hetki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 oli nyt pysyv\u00e4sti takana?1<\/sup>

Onkin tragikoomista, ett\u00e4 Original Gangstas yritt\u00e4\u00e4 kehitt\u00e4\u00e4 ratkaisua jengiongelmaan samalla, kun Cohen itse korjasi siit\u00e4 osan puolivahingossa tosiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Eksploitaatiota olevan leffa vet\u00e4\u00e4 mutkat paremmin suoriksi, l\u00f6yt\u00e4ess\u00e4\u00e4n aineksensa elinolojen parantamisen sijaan puhtaasta v\u00e4kivallasta. Bookman ja kumppanit nostavat alueella k\u00e4rsivien “siviilien” yhteis\u00f6llisyytt\u00e4, opettavat n\u00e4ille taistelutaitoja, ajavat jengin veriseen sotaan kesken\u00e4\u00e4n ja surmaavat v\u00e4ijytykseen j\u00e4\u00e4neit\u00e4 pahiksia antaumuksella kuin Charles Bronson<\/strong> konsanaan. N\u00e4in ollen filmin voi kokea sanovan, ett\u00e4 vanhassa vara parempi, keski-ik\u00e4isten action-t\u00e4htien piestess\u00e4 nuorisoa parhaansa mukaan ja saadessa uhrit luomaan omat “kodinturvajoukkonsa” samaan tapaan, mit\u00e4 Meksikon huumesodissa on n\u00e4hty \u2013 eik\u00e4 ilmeisesti pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n positiivisin seurauksin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

En jaksa uskoa, ett\u00e4 1970-luvulla uransa huippuhetkist\u00e4 nauttineet sankarit ovat olleet niit\u00e4, joihin ys\u00e4rin puoliv\u00e4lin penikat ovat eniten samaistuneet. My\u00f6skin lattian pyyhkiminen paskap\u00e4\u00e4kakaroilla voi olla ratkaisuna hieman ongelmallinen, sill\u00e4 se tuskin saa teattereissa k\u00e4yneiden nuorten sympatioita puolelleen. Enemm\u00e4nkin Original Gangstas vaikuttaisikin siis olevan suunnattu n\u00e4yttelij\u00f6idens\u00e4 ik\u00e4luokkaa olevalle mustalle yleis\u00f6lle, joka muistelee kaiholla “vanhoja hyvi\u00e4 aikoja” ja saa lohtunsa aikoinaan kovinta paskaa ikin\u00e4 -kategoriaan kuuluneiden idoliensa n\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 kaapin paikan n\u00e4ille el\u00e4m\u00e4lle kintaalla viittaaville raggareille. Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s onnistutaan, aina v\u00e4list\u00e4 yliampuvaksi menev\u00e4n leffan luodessa halveksuntaa niin lapsia kuin vanhuksia tappavia gangbangereita kohtaan ja tarjotessa katsojalle tyydytyst\u00e4 kaksin k\u00e4sin luuvitosten ryhtyess\u00e4 puhumaan. Silti erityisesti loppua kohden talojen palaessa Molotovin cocktaileista on olo sellainen, ett\u00e4 eih\u00e4n t\u00e4t\u00e4 voi hyv\u00e4ll\u00e4 tahdollakaan sanoa oikeutetuksi.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n toinen filkka, Black Belt Jones<\/em> (1974) olikin sitten ihan sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n, eli h\u00f6lm\u00f6\u00e4 blaxploitaatio-tykityst\u00e4 vailla mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4 tai muita kuin roskaisia arvoja \u2013 joiden osalta leffa tosin toimi kuin rasvattu pallosalama. T\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 juonessa Jim Kellyn<\/strong> n\u00e4yttelem\u00e4 agentti kutsutaan h\u00e4tiin valkoisten mafiosojen tapettua jonkun tyypin. Sen j\u00e4lkeen pompitaan trampoliinilla ja tapetaan Scatman Crothers<\/strong>. Miss\u00e4\u00e4n ei ole mit\u00e4\u00e4n logiikkaa, mutta juuri t\u00e4m\u00e4n takia filmi jaksaa viihdytt\u00e4\u00e4. Lopussa jengi\u00e4 hakataan vaahdon keskell\u00e4 ja piestyj\u00e4 rikollisia nakataan roska-auton s\u00e4ili\u00f6\u00f6n \u2013 en osaa sanoa kumpi oli h\u00e4mment\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 vai se, etteiv\u00e4t lurjukset murskaantunetkaan sen myllyss\u00e4. Poliisi ei taaskaan tule ajoissa paikalle, joten t\u00e4m\u00e4n katsominen heti Original Gangstersin per\u00e4\u00e4n sopi niin ik\u00e4\u00e4n teemaan. Ohjaajana on Robert Clouse<\/strong>, jonka ohjaama Lohik\u00e4\u00e4rmeen kidassa<\/em> paistaa lopputuloksesta kiusallisen hupsusti.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n
\n
\n

1 <\/sup>Onneksi kuulin my\u00f6hemmin elokuvasta puhuessani kommentin, ett\u00e4 t\u00e4llaista mielekk\u00e4\u00e4n ty\u00f6n tarjoamiseksi kutsuttua keinoa sosiaalisiin ongelmiin on kyll\u00e4 yritetty, mutta se on todettu toimimattomaksi ratkaisuksi.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

IT\u00c4BLOKIN IHMEET<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Entisen kommunistiblokin elokuvataide on t\u00e4ynn\u00e4 helmi\u00e4, joita aina silloin t\u00e4ll\u00f6in innostuu tutkimaan ajan kanssa. Katsastetaanpa, mit\u00e4 rautaesiripun tuolla puolen talsineelle on viime aikoina tullut vastaan.

Puolassa 1990 ensi-iltansa saanut Escape from the ‘Liberty’ Cinema<\/em> oli yksi kiehtovimpia katselemiani elokuvia hetkeen. Sensori alkaa kokea kovia, kun pieness\u00e4 Vapaus-korttelikinossa esitett\u00e4v\u00e4n sairaaladraaman n\u00e4yttelij\u00e4t alkavat \u00e4kisti kapinoida valkokankaalla ja puhutella salissa istuvaa yleis\u00f6\u00e4. Koska miehen olisi pit\u00e4nyt tarkistaa leffa sopivaksi ennen esityst\u00e4, on vastuu katastrofista h\u00e4nell\u00e4. Samalla t\u00e4m\u00e4 alkaa kyseenalaistamaan ammattiaan ja my\u00f6s yleis\u00f6 ryhtyy protestoimaan suljetun teatterin edess\u00e4, sill\u00e4 meininki selluloidilla on omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4.

Woody Allenin<\/strong> Kairon purppuraruusu <\/em>on esikuvana niin peittelem\u00e4t\u00f6n, ett\u00e4 jossain v\u00e4liss\u00e4 my\u00f6s t\u00e4t\u00e4 aletaan havainnointimieless\u00e4 katsoa teatterissa. Koska koneenk\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 on h\u00e4vitt\u00e4nyt silm\u00e4lasinsa ja ry\u00f6mii konehuoneen lattialla, on seurauksena katastrofi, jossa Allenin elokuvan miesp\u00e4\u00e4henkil\u00f6 hypp\u00e4\u00e4 vahingossa mukaan puolalaiseen leffaan \u2013 koska parempia maskeeraus- tai trikkitaitoja ei ole ollut, t\u00e4m\u00e4n jakson uskottavuus perustuu sille, ettei amerikkalaisen kasvoja n\u00e4ytet\u00e4 kohti kameraa. Lopulta my\u00f6s sensori itse astuu valkokankaan l\u00e4pi toiseen maailmaan, jossa asiat eiv\u00e4t h\u00e4nen kannaltaan ole yht\u00e4\u00e4n sen paremmin kuin todellisuudessakaan.

Omituinen ja surrealistinen elokuva ottaa kantaa sek\u00e4 totalitaariseen sensurointiyhteiskuntaan ett\u00e4 maan kulttuuriin, er\u00e4\u00e4n tyypin todetessa puolalaisen elokuvan olevan huonosti tehty\u00e4 ja tyls\u00e4\u00e4, eik\u00e4 kiinnosta ket\u00e4\u00e4n maailmalla (itse kyll\u00e4 kyseenalaistan t\u00e4m\u00e4n, koska oma leffamakuni on juuri niin perseest\u00e4, kuin lukijani ehk\u00e4 ovat huomanneet). My\u00f6s ajan viihdetarjonta on l\u00e4sn\u00e4, v\u00e4h\u00e4n kaikkien vet\u00e4ess\u00e4 r\u00f6\u00f6ki\u00e4 ja viinaa kuin happea ik\u00e4\u00e4n. Aidosti kiinnostavan tarinan ja koomisten kohtausten ohella itse elokuvateatterin koneenhoitajana sytyin helsinkil\u00e4isen Orion-teatterin mieleen tuovasta p\u00e4\u00e4lokaatiosta vanhoine puolalaisine julisteineen ja filmiprojektoreineen, joiden k\u00e4sittely tumpeloiden puolesta oli yhdess\u00e4 kohtaa saada syd\u00e4meni pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n, kes\u00e4miehen tunkiessa sormiaan py\u00f6rivien osien v\u00e4liin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Neuvostoliittolainen Taikapeili <\/em>(1963) puolestaan on Aleksandr Roun<\/strong> ohjaama surrealistinen lastenelokuva, jossa tytt\u00f6 k\u00e4velee puhuvaan peiliin, tapaa kaksoisolentonsa ja seikkailee fantastisessa, j\u00e4ttil\u00e4isten, kuninkaitten ja sammakkohirvi\u00f6iden t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 satumaailmassa. Alkupuolen kanssa on sulattelemista, kuten neukkulaisessa perhe-elokuvassa yleens\u00e4kin, mutta sied\u00e4tetty\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 vammaisen huumorin ja k\u00f6k\u00f6n dialogin pariin on filmiss\u00e4 my\u00f6s omat puolensa, kuten pianoa soittava apina.

Taikamaan lavasteet ja trikit linnoineen, vuorineen ja sammakkotauluineen on tehty halpuudestaan huolimatta hienosti ja leffa etenee sulavahkolla otteella, vajoamatta n\u00e4ille ominaiseen paikallaan polkemiseen. Maskeerausta on sit\u00e4 vastoin vaikea kehua ja etenkin vihre\u00e4naamainen konnamies ansaitsisi uiton k\u00f6lin ali. Suojas\u00e4\u00e4n loppupuolella tehdyst\u00e4 p\u00e4tk\u00e4st\u00e4 ei voi olla huomaamatta pient\u00e4 profetiaa, dialogin kertoessa vallankaappauksesta ja johtajan vaihtamisesta samaan aikaan, kun Nikita Hrustsovin<\/strong> kausi oli l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 loppuaan. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Puolalainen Shivers<\/em> (1981) voitti palkinnon Berliinin elokuvajuhlilla, mutta joutui kotimaassaan kommunistipuolueen silm\u00e4tikuksi. Stalinin<\/strong> kuoleman j\u00e4lkimaininkeihin ja ty\u00f6l\u00e4isten kapinoinnin aikaan vuoteen 1956 sijoittuva filmi elokuva esitt\u00e4\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isen todellisuuden duunarien paratiisissa. Lapset l\u00e4iskiv\u00e4t v\u00e4litunnilla toisiaan sormille pit\u00e4\u00e4kseen puikkonsa l\u00e4mpimin\u00e4, koulun opettajat ovat tunne-el\u00e4m\u00e4st\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tyranneja ja salainen poliisi saattaa kolkuttaa ovelle, vet\u00e4\u00e4 lasta turpaan ja vied\u00e4 is\u00e4n ty\u00f6matkalle. N\u00e4iss\u00e4 j\u00e4lkipyykeiss\u00e4 poika nimelt\u00e4 Tomek l\u00e4htee vasentahtoisesti partiolaisten leirille, joka on jonkinlainen sis\u00e4oppilaitosta muistuttava aivopesula.

My\u00f6sk\u00e4\u00e4n leirill\u00e4 asiat eiv\u00e4t tunnu yht\u00e4\u00e4n hohdokkaammilta. Mahdollisesti aikansa Puolaa symboloivan rakennuksen kalteriovet ovat lukossa, omaa rauhaa ei saa edes vessassa ja kaikki perustuu jatkuvalle poliittiselle paatokselle, jonka ohella pit\u00e4isi my\u00f6s ilmiantaa vanhempia sek\u00e4 muita tovereita. Aluksi ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4n ja jumalaa rukoilevan jannun muutoksen avainkohta tuntuu olevan jonkinlainen ihastuminen hilloa tarjoavaan naisopettajaan, joka uskoo asiaansa vilpitt\u00f6m\u00e4n fanaattisesti, siirt\u00e4en puolueen palvomisen my\u00f6s junnun pollaan. Lopulta poikaansa kotiin hakeva isukki l\u00f6yt\u00e4\u00e4 instituutista uuden ihmisen.

Shivers saa nimens\u00e4mukaisesti kylm\u00e4t v\u00e4reet iholle, niin orwellmaisena ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 todellisuus leffassa n\u00e4ytt\u00e4ytyy. Vaikken itse perusta uskonnollisuudesta, on esimerkiksi t\u00e4m\u00e4n toisille t\u00e4rke\u00e4n asian (sek\u00e4 perheen) tapaiset instituutiot korvattu ankeassa, vainoharhaisessa ja mekaanisesti toimivassa maailmassa ainoastaan eliitin tarpeiden t\u00e4ytt\u00e4misell\u00e4. Kuvat routaisilla pelloilla sunnuntaina “vapaaehtoisesti” kuokkivista lapsista, makuusaleista runkkareineen tai raportointisessioista ovat ahdistavia, ja skidien laulama mahtipontinen sotilasmusiikki tuo lis\u00e4paatoksensa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n ep\u00e4todelliseen maailmaan. Symboliikka menee v\u00e4list\u00e4 jo v\u00e4h\u00e4n liian pitk\u00e4lle, kuten kohtauksessa, jossa Tomek polvistuu rukoilemaan puoluejohtajan kuvan taakse piilotettua ristinj\u00e4lke\u00e4, mutta esimerkiksi puhdistettavan Karl Marxin<\/strong> kuvan silmien poikki valuvat “kyyneleet” ovat tehokas kommentti siit\u00e4, ettei neuvostohenkisell\u00e4 sosialismilla lopulta ollut mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 tuon saksalaisfilosofin ajatusten kanssa. Synkk\u00e4 elokuva, jonka atmosf\u00e4\u00e4ri\u00e4 ei ole tehty amerikkalaiseen tapaan holhoavalla tunteiden ohjailulla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Shiversin j\u00e4lkeen katsoin viel\u00e4 kuusiminuuttisen puolalaisen surrealistisen lyh\u00e4rin The Race <\/em>(1990), jossa joukko eri yhteiskunnallisia asemia edustavia leikehahmoja polkee py\u00f6rill\u00e4\u00e4n kilpaa, yritt\u00e4en edesauttaa omaa voittoaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 my\u00f6s vilpillisi\u00e4 keinoja. Taustalla vihelt\u00e4\u00e4 tajuntaa riepova musiikki, jonka ujellukseen sekoittuu mm. py\u00f6r\u00e4nkelloja. Lopulta hahmojen paljastetaan sotkevan juoksumatolla, vailla mahdollisuutta koskaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 maaliin. Yhteiskunnallinen sanoma alkaa tuntua jo v\u00e4h\u00e4n tympe\u00e4lt\u00e4, mutta kokonaisuus iskee audiovisuaalisella toteutuksellaan hampaansa syv\u00e4lle katsojan kurkkuun. Jostain syyst\u00e4 mieleeni tuli Jan Svankmajerin<\/strong> nimi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tsekkoslovakialais-it\u00e4saksalaisena yhteisty\u00f6n\u00e4 filmattu Tuhkimo ja kolme p\u00e4hkin\u00e4\u00e4<\/em> (1973) kuvaa kirjaimellisesti aikaa, jota eurooppalaisessa elokuvassa ei en\u00e4\u00e4 ole olemassa. Koko perheelle suunnattu ja useammissa valtioissa jouluisin esitett\u00e4v\u00e4 satuelokuva n\u00e4et sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 hyvinkin vastenmielist\u00e4 el\u00e4inv\u00e4kivaltaa, jossa kettua jahdataan takaa ajokoirien kanssa. Lopulta t\u00e4h\u00e4n saadaan ammuttua nuoli, repolaisen selke\u00e4sti k\u00e4rsiess\u00e4 samalla, kun n\u00e4yttelij\u00e4t vain nauravat elikolle. Sanotaanko ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa omat intressini filkkaa kohtaan katosivat niin ik\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin, enk\u00e4 jaksanut kokea en\u00e4\u00e4 sympatiaa t\u00e4t\u00e4k\u00e4\u00e4n kuriositeettia kohtaan.

Perinteisess\u00e4 tarinassa Tuhkimo k\u00e4rsii \u00e4itipuolensa ja t\u00e4m\u00e4n tyt\u00e4rten ikeess\u00e4, mutta onneksi surrealistisesti k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t pikkulinnut nokkivat t\u00e4m\u00e4n siivottaviksi maahan nakatut jyv\u00e4t (olivathan ne jyvi\u00e4?) ja h\u00e4nen toinen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 p\u00f6ll\u00f6 ojentaa tyt\u00f6lle kolme toivomusp\u00e4hkin\u00e4\u00e4.

On ajatuksia h\u00e4iritsev\u00e4\u00e4, ettei el\u00e4v\u00e4st\u00e4 kuvasta tunnu l\u00f6ytyv\u00e4n oikeastaan yht\u00e4\u00e4n positiivisia ajatuksia her\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 hahmoa. Kettujahdista vastaava prinssi on muutenkin t\u00e4ysi kusip\u00e4\u00e4, joka mm. er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa Tuhkimoa yst\u00e4vineen takaa ajaessaan saa takaraivoon hyvinkin ahdistavia viboja siit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 voisi kiinnioton j\u00e4lkeen pohjimmiltaan olla mieless\u00e4. \u00c4itipuoli lapsosineen ovat luonnollisesti iljett\u00e4v\u00e4\u00e4, itsek\u00e4st\u00e4 ja h\u00e4ijy\u00e4 sakkia, ja jopa sorrettu Tuhkimo itse alkaa hiljalleen tuntua luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4lt\u00e4, ampuessaan taivaalta haukan ja ihastuessaan ties mink\u00e4 Tukholma-syndrooman kautta tanssiaiset j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4\u00e4n paskahousuprinssiin. Psykedelialla ja erikoisilla tehosteilla ei herkutella kovinkaan paljoa ja lopulta leffa onkin pitk\u00e4lti etiikaltaan erikoinen lastenjuttu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Jugoslavialainen kauhuelokuva Rotat<\/em> (1976) k\u00e4ynnistyy kauniisti piirretyill\u00e4 alkuteksteill\u00e4. Lyhyest\u00e4 kestosta huolimatta paikoitellen laahaavasti kerrotussa filkassa rottaihmiset pit\u00e4v\u00e4t kapakassa orgioita, mik\u00e4 k\u00e4y er\u00e4\u00e4n kansalaisen mielenterveyden p\u00e4\u00e4lle. Pian taustalta l\u00f6ytyy my\u00f6s rottien maailmanlaajuinen salaliitto ja pitk\u00e4\u00e4n odotettu jyrsij\u00e4jumalan k\u00e4sill\u00e4 oleva paluu, joka ei tiet\u00e4isi hyv\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kellek\u00e4\u00e4n. Elokuva ei kokonaisuutena ole kummoinen ja sen loppukin paljastuu aika konventionaaliseksi pettymykseksi, mutta tunnelmassa on jotain sen verran irvokasta, ett\u00e4 Rotat kannattaa kyll\u00e4 katsoa jonkinlaisena kuriositeettina sen yhden kerran. Lienev\u00e4tk\u00f6 jyrsij\u00e4t jonkinlainen vertauskuva internationalistiselle punaliikkeelle?<\/p>\n\n\n\n

Tytt\u00f6 rintapuikolla<\/em> (1972) -elokuvassa puolestaan harrypottermaisessa velho-opistossa opiskeleva noitatytt\u00f6 karkaa ihmisten todellisuuteen koulun viranhaltija kintereill\u00e4\u00e4n. Modernissa sosialistisessa yhteiskunnassa sattuu ja tapahtuu taikatemppujen ansiosta, ihmisi\u00e4 muutetaan kaneiksi ja taivaiden halki lennell\u00e4\u00e4n. Erikoistehosteet ja maskeeraukset ovat sympaattisia ja vaikkei huumori toimi, kaniineja roikotetaan korvista ja osa hahmoista on todella \u00e4rsytt\u00e4vi\u00e4, lent\u00e4\u00e4 omituisen meiningin kanssa harjanvarrella tunnin ja vartin verran helposti. Tsekkoslovakialaista tuotantoa.<\/p>\n\n\n\n

Variola Veran<\/em> (1982) my\u00f6t\u00e4 palaamme j\u00e4lleen jugoslavialaisen kauhun pariin \u2013 jos t\u00e4t\u00e4 nyt sellaiseksi oikeasti voi kutsua. Korona-aikaan sopivassa epidemialeffassa isorokko alkaa jyll\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n sairaalassa, jonka sis\u00e4ll\u00e4 olevat suljetaan eristyksiin valkopukuisten happinaamarihemmojen toimesta. Jotkut kuksivat sivuhuoneessa ja suurin osa t\u00e4t\u00e4kin leffaa on parissa kuukaudessa ehtinyt pyyhkiyty\u00e4 pois mielest\u00e4ni. J\u00e4nnityst\u00e4 enemm\u00e4n tempo on hitaassa draamassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00c4\u00c4SI\u00c4ISEN K\u00c4RSIMYKSET 2022<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Olen jo muutaman vuoden kiduttanut itse\u00e4ni viett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4ni katselemalla tavalla tai toisella raamatullisten aiheiden ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6rivi\u00e4 spektaakkeleita. T\u00e4m\u00e4n tavan opin WHS Teatteri Unionin surullisen hauskoista Cine Passio -tapahtumista, joissa t\u00e4n\u00e4kin vuonna olisi ollut vaikka ja mit\u00e4. Valitettavasti omien aikataulujeni suunnittelu tuntuu n\u00e4in\u00e4 aikoina olevan niin haastavaa, ett\u00e4 tuntikausien teatterissa istumisen sijaan (matkat kaupungin laidalta siihen p\u00e4\u00e4lle) n\u00e4it\u00e4 tuntuu olevan nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemp\u00e4\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kotona, vaikken kiist\u00e4k\u00e4\u00e4n kaipaavani Unionin omintakeista ilmapiiri\u00e4 ja miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4 milj\u00f6\u00f6t\u00e4. My\u00f6s katseltujen rainojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 pieneni tuntuvasti kauniin ilman, sosialisoitumistarpeiden, talkoohommien ja huomiota Donald Trumpiakin<\/strong> enemm\u00e4n vaativan koiranpennun my\u00f6t\u00e4. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viel\u00e4 t\u00e4st\u00e4 joskus j\u00e4lleen perinteisemmille uomilleen lutviutuu…<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tuskien taival alotettiin jo kiirastorstaina, jolloin p\u00e4\u00e4si\u00e4isherkkujen kaveriksi valikoitui Cecil B. DeMillen<\/strong> Kymmenet k\u00e4skyt<\/em> (1923), eli ensimm\u00e4inen kerta kun kyseinen ohjaaja p\u00e4\u00e4tti k\u00e4sitell\u00e4 Mooseksen kivitauluja selluloidilla. T\u00e4st\u00e4 propagandaelokuvasta voisi todeta edesmenneen mummoni sanoin, ett\u00e4 mimmi s\u00f6i m\u00e4mmin ja nyt se m\u00e4mmi on housuissa.

Siin\u00e4 miss\u00e4 DeMillen vuoden 1956 suurelokuva oikeasti keskittyi aiheeseensa, on t\u00e4m\u00e4 vain vajaan 140 minuutin mittainen versio suoranainen kusetus. Ainoastaan alussa menn\u00e4\u00e4n juutalaisten matkassa karkuun Epyktist\u00e4 Punaisen meren halki kohti luvattua maata, palvotaan kultaista vasikkaa ja saadaan jumalalta ohjeet el\u00e4m\u00e4\u00e4n (t\u00e4m\u00e4kin tapahtuu huomattavasti laimeammin kuin uusintaversiossa, eli taivaalta lent\u00e4vi\u00e4 vasamia ei kyn\u00e4n korvikkeena k\u00e4ytet\u00e4). Juuri kun katsoja on pohtimassa, mill\u00e4 ihmeell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 loppuaika aiottiin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ilmoittaa leffa siirtymisest\u00e4 “nykyaikaan”, jossa syv\u00e4sti hurskas \u00e4iti saa itke\u00e4 poikansa puolesta, joka paitsi kielt\u00e4\u00e4 herran olemassa olon, my\u00f6s pyrkii rikkomaan paheellisen naisyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa k\u00e4skyj\u00e4 parhaansa mukaan.

Jottei \u00e4\u00e4riuskovaisen ohjaajan sanoma varmasti vaatisi mink\u00e4\u00e4nlaista tulkintaa, hakataan katsojan p\u00e4\u00e4h\u00e4n pyh\u00e4ll\u00e4 kirjalla heti alun tekstiplanssissa, etteiv\u00e4t kymmenen k\u00e4sky\u00e4 ole kehotuksia, vaan laki jota pit\u00e4\u00e4 noudattaa sanasta sanaan. Olisikin mielenkiintoista n\u00e4hd\u00e4 yleinen reaktio, mik\u00e4li jostakin kolosta l\u00f6ytyisi vastaavanlainen tekele, jossa suhtauduttaisiin yht\u00e4 fundamentalistisesti sharia-lakiin.

Sen lis\u00e4ksi ett\u00e4 on hihhulointinsa puolesta yksiulotteista paatosta, on suurin osa filmist\u00e4 samanlaista k\u00e4rsimyst\u00e4, mill\u00e4 perkele kaiketi piinasi Jeesusta autiomaassa. Sata vuotta kirjoitushetkest\u00e4 takapakkia menneisyyteen sijoittuvat tapahtumat hirvitt\u00e4vine synteineen, kuten sunnuntaitansseineen, eiv\u00e4t kiinnosta en\u00e4\u00e4 yht\u00e4\u00e4n, etenk\u00e4\u00e4n jos itseni tapaan odotti n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 Moosesta hakkaamassa kepill\u00e4\u00e4n kivist\u00e4 vodaa ja hein\u00e4sirkkaparvia terrorisoimassa faaraon kansaa. Lopulta tietenkin t\u00e4m\u00e4n rienaamisen takia ihminen ei voi kuin ajautua aivan totaaliseen kurimukseen, jonka myllytyksess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viimein tajuaa jumalallisen suuruuden.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pitk\u00e4perjantai sujui nimens\u00e4 mukaisesti, Franco Zeffirellin<\/strong> noin kuusituntisen minisarjan Jeesus Nasarettilainen<\/em> (1977) \u00e4\u00e4rell\u00e4. Jeesuksen tarinan nelj\u00e4ss\u00e4 osassa k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 tuotantoa ei varmaankaan olisi ollut tarkoitus katsoa yhden p\u00e4iv\u00e4n aikana, joten oli eriskummallista miten hyvin se toimi my\u00f6s t\u00e4llaisena pitemp\u00e4n\u00e4 rupeamana. Uskonnollinen paatos s\u00e4dehtivine kristuksineen on toki l\u00e4sn\u00e4 alati, mutta Zeffirellin ohjauksen ja Robert Powellin<\/strong> tulkitseman Jeesuksen vuoksi t\u00e4m\u00e4n onnistuu vaikuttaa my\u00f6s pakanallisempaan katsojaan melko vahvasti. Oikeastaan t\u00e4m\u00e4 propaganda toimii niin voimakkaasti, ett\u00e4 leffan j\u00e4lkeen sit\u00e4 tekisi hetken ajan mieli seurata sosialistista sanomaa, rauhanaatetta ja maallista omaisuutta vastaan puhuvaa Jeesusta t\u00e4m\u00e4n tiell\u00e4, ellei j\u00e4rki sanoisi samaan aikaan jotain t\u00e4t\u00e4 tarinaa vastaan.

Kristinuskon tila n\u00e4ytt\u00e4ytyykin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n ristiriitaisena j\u00e4lleen kerran, Uuden testamentin juttuja Zeffirellin elokuvan muodossa kerrattuani. Jeesushan sanoo aivan suoraan, ett\u00e4 rakasta l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4si, k\u00e4\u00e4nn\u00e4 toinen poskesi, luota siihen ett\u00e4 asiat menev\u00e4t kuntoon pelk\u00e4ll\u00e4 uskolla, synnit\u00f6n heitt\u00e4k\u00f6\u00f6n ensimm\u00e4isen kiven ja myy kaikki mit\u00e4 sinulla on ja jaa niist\u00e4 saamasi rahat k\u00f6yhille. Kuinka moni kristitty instituutti, lahko tai edes yksityishenkil\u00f6 kunnioittaa tai toteuttaa n\u00e4it\u00e4 arvoja?

Eritt\u00e4in mielenkiintoinen oli my\u00f6s kohtaus, jossa Barabbas pyyt\u00e4\u00e4 Jeesusta johtamaan juutalaiskapinallisia kansannousussa roomalaisia vastaan, onhan h\u00e4n messias, ja yhdess\u00e4 jumalan tuella he voivat tuhota kansaa murhaavat, sortavat, riist\u00e4v\u00e4t ja kiduttavat miehitt\u00e4j\u00e4t. T\u00e4h\u00e4n h\u00e4n saa vastauksen, ettei v\u00e4kivalta ole koskaan ratkaisu, vaan sinun pit\u00e4m\u00e4n rukoilla vihollisesi puolesta. Barabbas luonnollisesti pettyy ja kokee t\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in Jeesuksen petturiksi, ennen kuin ajautuu murhaan ja lopulta selvi\u00e4\u00e4 ristilt\u00e4 ihmisen pojan ansiosta. T\u00e4m\u00e4 jakso on eritt\u00e4in mielenkiintoinen n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4, jolloin suurin piirtein joka ikinen kirkko siunaa armeijan aseineen oikeuden nimiss\u00e4: esimerkiksi Ven\u00e4j\u00e4n ortodoksipatriarkat Putinin <\/strong>pyh\u00e4n sodan ja Ukrainalaisten papit puolestaan maataan puolustavien sotilaiden. My\u00f6s suomalaisista seurakunnista on kuulunut kommentointia siit\u00e4, kuinka tappaminen (ei t\u00e4t\u00e4 sanaa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en) on sallittua t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa. T\u00e4m\u00e4n tuntuvat allekirjoittavan aivan kaikki. N\u00e4ihin ihmisiin lukeutuu my\u00f6s ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 monia, jotka pit\u00e4isiv\u00e4t pitk\u00e4n vastustavan puheen Latinalaisen Amerikan sissipastoreista, jotka aikoinaan levittiv\u00e4t vallankumousta Jeesuksen tasa-arvo-oppeihin ja konepistooliin tukeutuen.

On koomista, ett\u00e4 samaan aikaan kun kristityt muodostavat maailman suurimman uskonnon, ei kukaan v\u00e4lit\u00e4 vittuakaan t\u00e4m\u00e4n j\u00e4tk\u00e4n opetuksista. Muistan aikoinani vastanneeni kysymykseen, jossa minun piti valita nelj\u00e4st\u00e4 vaihtoehdosta t\u00e4rkein hahmo, joukossa Albert Einsteinit et muut. Valitsin lopulta Jeesuksen: en siksi ett\u00e4 uskoisin t\u00e4h\u00e4n jumalan poikana, vaan sen vuoksi mit\u00e4 h\u00e4nen kerrotaan sanoneen ja l\u00e4heisilleen tehneen. Aivan sama sik\u00e4li onko h\u00e4nt\u00e4 koskaan ollut olemassa vaiko ei tai mit\u00e4 h\u00e4n on todella ihmisille puhunut, mutta jos n\u00e4it\u00e4 ajatuksia todella noudatettaisiin, olisi maailma huomattavasti parempi paikka el\u00e4\u00e4. Sen sijaan 2000 vuotta, pari maailmansotaa, noitavainot, pedofiilipappien tempaukset sun muut my\u00f6hemmin pedataan j\u00e4lleen konfliktia, jossa Raamatun nimeen vannovat ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 v\u00e4lit\u00e4 viidennest\u00e4 k\u00e4skyst\u00e4, des Cecil-sed\u00e4n tulikivenkatkuisesta ehdoton laki -paasauksesta huolimatta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 juuri maailmantilanteen takia elokuva koskettikin niin kovasti. Idealistiset utopiat n\u00e4kyv\u00e4t kaatuneet, pasifismi ei ole muodissa, ei liiemmin vasemmistolaisuuskaan. Ihmiset puhuvat siit\u00e4, kuinka markkinat pit\u00e4v\u00e4t maailman py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4, miten Nato takaa turvan ja kuinka ihmiskunta koostuu hyvist\u00e4 ja pahoista ihmisist\u00e4. Samaan aikaan luonto tuhoutuu, el\u00e4imet kuolevat sukupuuttoon, n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4t ja sodat riehuvat ja kaikki mit\u00e4 kilpailuyhteiskunta, suurkapitalismi ja sotatoimet aiheuttavat, n\u00e4ytt\u00e4ytyy ainakin omaan silm\u00e4\u00e4ni mustana, tahmeana myrkkyn\u00e4.

En tied\u00e4 kuka on hypnoosissa, min\u00e4 vai muut. Silti Jeesuksen juttuja kuunnellessa tulee olo, kuin t\u00e4m\u00e4 olisi viimeinen ihminen jota pystyn ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja jonka kanssa haluaisin hengata, jos se vain olisi mahdollista. Maailma sellaisena kuin se on minulle ollut t\u00e4rke\u00e4 on mennyt, liek\u00f6 sitten i\u00e4ksi, ja yksin\u00e4isyyden sek\u00e4 apatian tunne t\u00e4m\u00e4n paskan keskell\u00e4 on valtava.

Niin joo, se Zerrifellin leffa. Pidin my\u00f6s siit\u00e4, miten kerrankin ne asiat, jotka jo ala-asteen uskonnontunneilla (silloin kauan sitten, kun viel\u00e4 kirkkoon kuuluin) j\u00e4iv\u00e4t mysteereiksi, pyrit\u00e4\u00e4n selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotakuinkin loogisesti t\u00e4ss\u00e4 tekeleess\u00e4. N\u00e4ihin lukeutuu mm. se, miksi pirussa ihmiset ensin juoksivat Jerusalemiin tulevaa aasimiest\u00e4 vastaan palmunlehtien kanssa, mutta muutama p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin jo kiduttivat t\u00e4m\u00e4n kuoliaaksi.<\/p>\n\n\n\n

Lankalauantaina k\u00e4vi sitten niin, ettei sit\u00e4 tullut katsottua yhtik\u00e4s mit\u00e4\u00e4n, vaan p\u00e4iv\u00e4 meni kyl\u00e4ilem\u00e4\u00e4n tulleiden yst\u00e4vieni, tapasten, oluen ja seurapelien merkeiss\u00e4. Tutustuttua tuli sangen hauskaan Impro<\/em>-lautapeliin, jossa piti edet\u00e4 laudalla selitellen, esitt\u00e4en ja esimerkiksi piirt\u00e4en korttien tarjoamia tilanteita. Alun perin ajattelin kirjoittaa t\u00e4st\u00e4 my\u00f6s pienen artikkelin, mutta koska rustasin jo siit\u00e4 testipelaajan roolissa ihan riitt\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4n raportin tekij\u00e4taholle, j\u00e4t\u00e4n t\u00e4nne kirjoittelun toistaiseksi v\u00e4liin. Jos haluatte kuulla pelist\u00e4 lis\u00e4\u00e4, pist\u00e4k\u00e4\u00e4 kommenttia, niin katsotaan asiaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4issunnuntaina p\u00e4\u00e4stiin taas asiaan, kun Onnibussin takapenkill\u00e4 py\u00f6r\u00e4hti k\u00e4yntiin italialainen elokuva Adam and Eve vs. the Cannibals<\/em> (1983) ulkoa iloisesti l\u00e4pp\u00e4rin n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n paistaneen auringonvalon vaaleaksi maalaamana. Oma yritykseni Unionin tapaan katsella n\u00e4it\u00e4 Raamattu-kertomuksia kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4 siis meni pitk\u00e4lti aikataulutussyist\u00e4 variksille, mutta eip\u00e4 t\u00e4m\u00e4 nyt maailmaa litte\u00e4ksik\u00e4\u00e4n kaulinut.

Enzo Dorian<\/strong> ja Luigi Russon<\/strong> luomist\u00f6iden alkut\u00e4pin\u00f6ihin sijoittama filmi on aiheeseen sopivan kumouksellinen, sis\u00e4lt\u00e4ess\u00e4\u00e4n paljon sellaista salattua materiaalia, mit\u00e4 Ensimm\u00e4isest\u00e4 Mooseksen kirjasta ehdittiin sensuroida pois. Vahvasti t\u00f6rkyt\u00e4hti Mark Gregorya<\/strong> ulkoisesti muistuttava Aatami vaeltelee paratiisissa, jossa kaikki el\u00e4imet oleskelevat sulassa sovussa. T\u00e4t\u00e4 todistaakseen selke\u00e4sti ep\u00e4varman ja ahdistuneen n\u00e4k\u00f6inen ihmiskunnan kantais\u00e4 kurottautuu hyvin kaukaa ja ep\u00e4varmasti kohti maassa makaavaa leijonaa ja silitt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 noin sekunnin niin varovaisesti kuin suinkin voi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pian Aatamilla alkaa olla tyls\u00e4\u00e4 yksikseen, joten h\u00e4n muotoilee hiekasta naisen, jonka jumalainen voima sitten her\u00e4tt\u00e4\u00e4 eloon (kyse ei siis ollut mist\u00e4\u00e4n kylkiluusta, toisin kuin jotkut v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t). Eevaksi nimetty leidi ja t\u00e4m\u00e4n kumppani vaeltelevat paratiisissa vailla rihmankiert\u00e4m\u00e4\u00e4, kunnes sihisev\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4 italiaksi puhuva k\u00e4\u00e4rme alkaa kuiskuttaa Eevan korvaan: “Mela! Mela!” <\/em>Seuraa syntiinlankeemus ja t\u00e4st\u00e4 ne vaikeudet vasta alkavatkin.<\/p>\n\n\n\n

Jumala ei suinkaan luonut dinosauruksia ja muita vastaavia koetellakseen palvelijoidensa uskoa, vaan kyll\u00e4 ne melkein alusta asti mukana olivat. Pian n\u00e4et lentoliskot (ilmeisesti osa efekteist\u00e4 on saksittu mukaan muista leffoista) alkavat hy\u00f6kk\u00e4ill\u00e4 pariskunnan kimppuun, joka oppii tappamaan ja pukeutumaan dinonnahasta tekemiins\u00e4 vaatteisiin. Sitten juostaan karkuun per\u00e4ss\u00e4 stop-motionin keinoin vieriv\u00e4\u00e4 kivenj\u00e4rk\u00e4lett\u00e4 ja tutustutaan luolamiehiin, jotka aikansa kuluksi vetelev\u00e4t toisiaan takaap\u00e4in. Mukaan tulee my\u00f6s kannibaaleja (joista elokuvan englanninkielinen nimiv\u00e4\u00e4nn\u00f6s on raflaavasti kehitelty) ja taistelemista karhupukuisen miehen kanssa, jonka Eeva my\u00f6s valitsee kiksauttajakseen Aatamin sijasta. Vaikka ihmiskunnan esivanhemmat lopulta palaavatkin yhteen, voidaan spagettia napaansa roomalaisella asemalla m\u00e4tt\u00e4v\u00e4n Pietron kantais\u00e4ksi n\u00e4ill\u00e4 ev\u00e4in siis ep\u00e4ill\u00e4 uga ugaa huutavaa ja nallekuosia suosivaa nuijanheiluttajaa (miten p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4\u00e4). Italiankielen taitoa ei t\u00e4m\u00e4n spektaakkelin katsomiseksi vaadita.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4si\u00e4isen viimeinen elokuva oli siionismin puolesta liputtanut mammuttimainen Exodus<\/em> (1960). N\u00e4in kolme kuukautta my\u00f6hemmin on vaikea muistaa mit\u00e4\u00e4n muuta tarkkaa mielipidett\u00e4 Leon Urisin<\/strong> kirjaan pohjautuvasta leffasta, kuin ettei se ep\u00e4ilytt\u00e4vist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdistaan ja kestostaan huolimatta ainakaan ollut tyls\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

VILLIT KAKKOSET<\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 jatko-osahelvetist\u00e4 piti tulla Kuvaputken kakkosnumeron yksi p\u00e4\u00e4teema, mutta koska haluan vain saada n\u00e4m\u00e4 tekstit joko ulos tai poistettua, julkaistakoon se nyt sitten t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pumpkinhead II: Blood Wings (1994)
<\/strong>
Muistan pit\u00e4neeni ensimm\u00e4isest\u00e4 Pumpkinhead<\/em>-elokuvasta silloin joskus, kun sen noin 12 vuotta sitten n\u00e4in. Oikeastaan juuri muuta Koston paholaisesta<\/em> ei sitten mieleen j\u00e4\u00e4nytk\u00e4\u00e4n, kuin t\u00e4m\u00e4n ulkon\u00e4k\u00f6, muriseva koira ja DVD:n alkuvalikon “pumpkinhead”<\/em>-kuiskaukset. N\u00e4in ollen jatko-osaa on vaikea verrata ykk\u00f6seen, etenkin kun tajusin oman levyni kadonneen joskus pesuveden mukana hyllyst\u00e4ni ties minne. Todenn\u00e4k\u00f6isesti vaihtoon.

Jatko-osa, jolle britti-dvd:n perspalliksi kropattu kuva ja kaikenlaisten tekstitysten puuttuminen toivat oman ilonsa, oli kyll\u00e4 hyvin hanurista. Makkaratehtaalla rutiininomaisesti valmistetussa juonessa nuorisojengi murhaa mets\u00e4ss\u00e4 asuvan vammaisen pojan, jolla luonnollisesti on hyv\u00e4 syd\u00e4n. Vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin paskiaiset ovat kasvaneet aikuisiksi ja n\u00e4ist\u00e4 yhden j\u00e4lkel\u00e4isen suorittaman rituaalin my\u00f6t\u00e4 on j\u00e4lleen koston aika.

K\u00e4sikirjoitus on paitsi kuolettavan tyls\u00e4 ja yll\u00e4tykset\u00f6n, my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 irrationaalista sontaa: mill\u00e4 logiikalla tyypit p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t vain paukata mets\u00e4ss\u00e4 olevan m\u00f6kin ovesta sis\u00e4lle, ryhty\u00e4 penkomaan toisen tavaroita, varastaa loitsukirjan, t\u00f6n\u00e4ist\u00e4 sokean asukkaan kumoon ja juosta tekem\u00e4\u00e4n manausta hautapaikalle? Puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 samaisen talon syttyess\u00e4 tuleen ket\u00e4\u00e4n ei ajattelekaan auttavansa asukasta, vaan t\u00e4m\u00e4n annetaan paistua tupaansa vain, koska “emme voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n”<\/em>?

Verta roiskuu jonkin verran ja hirvi\u00f6puku toimii edelleen joten kuten, mutta rutiinilla suoritetut tapot jaksavat lopulta kiinnostaa kuin uusi asukas Big Brother<\/em> -talossa. Hahmot ovat typeri\u00e4 ja traagiss\u00e4vytteist\u00e4 loppua “kuka oikeasti onkaan hirvi\u00f6?”<\/em> -teemoineen kierr\u00e4tetty v\u00e4hint\u00e4\u00e4n Frankensteinin<\/em> p\u00e4ivist\u00e4 l\u00e4htien. Turhaa rahastusta, jonka katsomiselle ei oikeastaan l\u00f6ydy yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 syyt\u00e4, kun homma ei toimi edes kertak\u00e4ytt\u00f6viihteen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tiger on the Beat II (1990)
<\/strong>
Tiger on the Beat<\/em> on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yksi vauhdikkaimpia ja viihdytt\u00e4vimpi\u00e4 honkkarilaisia toimintaelokuvia, joten odotukset kakkososan menossa mukana pysymisen suhteen eiv\u00e4t olleet kovin korkealla. N\u00e4in ollen olikin eritt\u00e4in iloista huomata, ett\u00e4 my\u00f6s jatkiksesta voidaan saada todella p\u00e4r\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 m\u00e4tt\u00f6\u00e4, kunhan tekij\u00f6iden ideat korvaavat j\u00e4rjen.

Juoni on toissijainen tekij\u00e4, huumekauppiaiden tehdess\u00e4 likaista bisnest\u00e4\u00e4n ja poliisimiehen kaivatessa hieman actionia arkeensa, eik\u00e4 stoorista oikeastaan kannata juuri v\u00e4litt\u00e4\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on huikea toiminta ja t\u00f6rkyinen asenne, jonka tiivist\u00e4\u00e4 parhaiten se tunnetuin kohtaus, joka erityisesti n\u00e4in\u00e4 aikoina, kun n\u00e4yttelij\u00f6iden oikeuksista, turvallisuudesta ja hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6st\u00e4 on k\u00e4yty runsaasti keskustelua, saa ainoastaan py\u00f6rittelem\u00e4\u00e4n silmi\u00e4 ep\u00e4uskoisen haltioituneena.

T\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa roistojen per\u00e4\u00e4n s\u00e4nt\u00e4\u00e4v\u00e4 Conan Lee<\/strong> hypp\u00e4\u00e4 pahista jahdatessaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kymmenen metrin korkeudessa olevalta parvekkeelta lipputankoon, jota pitkin h\u00e4nen pit\u00e4isi liukua maahan. T\u00e4hden ote kuitenkin lipe\u00e4\u00e4, t\u00e4m\u00e4 tipahtaa hidastettuna kohti katua ja lopulta m\u00e4j\u00e4ht\u00e4\u00e4 asfalttiin eritt\u00e4in ilke\u00e4n n\u00e4k\u00f6isesti. Seuraavassa hetkess\u00e4 h\u00e4n kuitenkin jo hypp\u00e4\u00e4 pystyyn ja l\u00e4htee jatkamaan takaa-ajoaan kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti ep\u00e4onnistunut stuntti oli ohjaajasta tai tuottajasta niin siisti, ett\u00e4 kuvausryhm\u00e4 odotti siihen asti, ett\u00e4 Lee p\u00e4\u00e4si k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ulos sairaalasta ja jatkoi filmauksia t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen.

Vaikka Tiger on the Beat II:ssa on suvantohetkens\u00e4 \u2013 l\u00e4hinn\u00e4 gangsteritarinaa rakennettaessa tai hahmojen pelleilless\u00e4 muuten vaan ymp\u00e4riins\u00e4 \u2013 on meininki irti p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n niin melkoista, ett\u00e4 heikommatkin jaksot antaa ilomielin anteeksi. Erityisesti loppu hallissa tapahtuvine m\u00e4tt\u00e4misineen, busseilla kaahailuineen ja teurastamisineen on sellaista maantiekiit\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ratsastusta, ett\u00e4 freeze frame -lopetuksen koittaessa olo on hyvin onnellinen. Hyvin h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 on my\u00f6s enkkuk\u00e4\u00e4nn\u00f6s, jossa ihmiset huutavat alati toisilleen “fart you!”<\/em> Muuten t\u00e4m\u00e4 voisi menn\u00e4 sensuurin piikkiin, ellei elokuvassa aiemmin olisi ollut kohtaus, jossa muistaakseni mies huusi ensin naiselle tyyliin “Fuck you!”<\/em>, mihin sai vastaukseksi “Yes, I fuck!”<\/em><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

The Haunted Cop Shop II (1988)
<\/strong>
Kun katselin t\u00e4t\u00e4 jatko-osaa mietin, etten muista alkuunkaan mit\u00e4 ykk\u00f6sosassa tapahtui. Nyt kun kirjoitan t\u00e4t\u00e4 kommenttia parisen kuukautta my\u00f6hemmin en puolestaan en\u00e4\u00e4 muista, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kakkosessa tapahtui. Ainakin hyppiv\u00e4t vampyyrit, zombit ja kummitukset mellastavat hongkongilaisen kauhukomedian kehyksiss\u00e4, kiinalaisen Haamujengin pist\u00e4ess\u00e4 n\u00e4ille kampoihin. Hieman paremmin mieleen j\u00e4i oikeastaan vain yksi kohtaus, jossa muuan tunari j\u00e4\u00e4 jumiin johonkin varastohuoneeseen aaveen kanssa, jota joutuu henkens\u00e4 edest\u00e4 h\u00e4ssim\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 jostain syyst\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ainut keino est\u00e4\u00e4 vihaista vainajaa hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Xtro II: The Second Encounter (1990)
<\/strong>
Ei ihan \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n tule mieleen, koska viimeksi katselin n\u00e4in tyls\u00e4\u00e4 elokuvaa. Xtron <\/em>seuraajassa matkustetaan avaruusasemalle ja kaikki on k\u00f6yh\u00e4\u00e4 Aliens<\/em>-rip-offia, mutta vain \u00f6-luokan budjetilla ja vailla osaamista tehtyn\u00e4. En oikeastaan l\u00f6yd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 suositella t\u00e4t\u00e4 yht\u00e4\u00e4n kenellek\u00e4\u00e4n. Paitsi ehk\u00e4 Aku Louhimiehelle<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Zeitgeist: Addendum (2008)
<\/strong>
Peter Josephin<\/strong> toinen Zeitgeist<\/em>-dokumentti on varmasti kallekinnusten mielest\u00e4 j\u00e4lleen t\u00e4ytt\u00e4 huuhaata, mutta itselleni se esitti mielenkiintoisia ajatuksia ty\u00f6stett\u00e4v\u00e4ksi. Rahatalouden ja etenkin n\u00e4in\u00e4 natottamisen aikoina amerikkalaisen maailmankuvan kyseenalaistaminen on asia, jolle on parasta joko nauraa tai s\u00e4\u00e4li\u00e4, olemmehan hyvien puolella eik\u00e4 Joe<\/strong>-set\u00e4 Bidenin<\/strong> lis\u00e4ksi mit\u00e4\u00e4n muuta vaihtoehtoa id\u00e4n pimeydelle ole olemassa.

Kuten totesin, dokkari her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ennen kaikkea mietteit\u00e4, purematta en sen heitt\u00e4mi\u00e4 juttuja tietenk\u00e4\u00e4n niele. Esimerkiksi magneettijuna-ajatuksessa ei ole otettu huomioon miten n\u00e4m\u00e4 valtavat laitteet vaikuttaisivat maan omaa magneettikentt\u00e4\u00e4 h\u00e4iritess\u00e4\u00e4n vaikkapa ekosysteemiin, mutta keskustelunavaus on silti se p\u00e4\u00e4asia. On koomista, miten moderni ihminen on hypnotisoitu uskomaan kapitalismin olevan ainut mahdollinen muoto ihmiselle el\u00e4\u00e4, vaikkei koko j\u00e4rjestelm\u00e4 ole ollut voimassa kuin murto-osan ihmiskunnan historiaa ja tietyiss\u00e4 maailmankolkissa \u2013 ja etenkin sen ekokatastrofin valossa, mihin jatkuvaan kasvuun perustuva kilpailu on pallon ajanut. T\u00e4m\u00e4 kuvaa hyvin (erityisesti l\u00e4nsimaisen) ihmisen kaikkialle ulottuvaa narsismia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

KAUHUN RIIVAAMAT<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jatkakaamme Kuvaputkessa alkanutta sarjaa, eli kauhuelokuvien pahimmillaan kovin sakeassa suossa rypemist\u00e4. Ei siis muuta kuin juggalo-maskit naamalle, pum!-tikku k\u00e4teen ja noitapilli kankkulan kaivoon, niin johan matka pimeyteen on pian taas hyv\u00e4ss\u00e4 vauhdissa. Hirve\u00e4sti horroria ei nyt ole tullut katsottua, mutta yrit\u00e4n parantaa tapani ja palata synkemmille poluille mit\u00e4 pikimmiten.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tied\u00e4n ettei James Wanin <\/strong>mainitseminen heti toisessa kappaleessa ole se myyvin tapa saada jatkamaan lukemista, mutta katsoinpa nyt silti rainan Kirottu 3: Paholaisen vallassa <\/em>(2021). Puolustukseni on se, ett\u00e4 tuon oli toivottua tulla mukaan jo Kuvaputki-lehden ainoassa numerossa k\u00e4siteltyyn Wankkaustoniin, mutta kirjaston jonot olivat pitk\u00e4t ja armottomat. Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4h\u00e4n sen, kun t\u00e4llaisesta laatufilmist\u00e4 kuiteskin on kyse.

Paholainen vaanii joka nurkan takana. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se ottaa valtaansa ensin rillip\u00e4\u00e4pojan ja vaihtaa sitten siit\u00e4 toiseen j\u00e4ssikk\u00e4\u00e4n, joka laittaa vihtahousun hallusinaatioissa veitsen heilumaan. Warrenin pariskunta astuu t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 kuvioihin ja ottaa tavoitteekseen todistaa riivaustapauksen ja pelastaa sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 miesparan teloitukselta. Kaiken takaa l\u00f6ytyy saatananpalvontaa, josta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n asiantuntevasti my\u00f6s termi\u00e4 satanismi. Perustuu muuten tositapahtumiin.

Oli Michael Chavesin<\/strong> (Itkev\u00e4n naisen kirous<\/em>) ohjaama teos sarjansa p\u00e4\u00e4t\u00f6sosa tai ei, itselleni se saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 viimeiseksi Conjuringiksi<\/em>. Kun ykk\u00f6sosa sis\u00e4lsi rumien tehosteidensa ohella viel\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 kohtia ja huonossa kakkosessakin taisi olla jokin hieman h\u00e4iritsev\u00e4 juttu, ei kaksituntinen kolmonen ole muuta kuin kirottavan tyls\u00e4. Mink\u00e4\u00e4nlaista pahaenteist\u00e4 ilmapiiri\u00e4 ei saada aikaiseksi eik\u00e4 edes \u00e4kkis\u00e4ik\u00e4ytyksi\u00e4 en\u00e4\u00e4 odota hiemankaan stressaantuneena. Kohtauksia ja kuvia muista kauhuelokuvista on varastettu taas yllin kyllin Manaajasta Psykoon<\/em>. Ajankuva ei tunnu erityisen uskottavalta ja lopputulos vaikuttaa kahden p\u00e4\u00e4hahmonsa fanikunnan iloksi v\u00e4\u00e4nnetylt\u00e4 ylipitk\u00e4lt\u00e4 tv-sarjan jaksolta.

T\u00e4h\u00e4n sis\u00e4piiril\u00e4isyyteen viittaa esimerkiksi mauton kohtaus, jossa ep\u00e4uskoinen asianajaja kutsutaan lounaalle katsomaan Annabelle-nukkea ja seuraavassa kohtauksessa t\u00e4m\u00e4 jo edustaa p\u00e4\u00e4miest\u00e4\u00e4n asiastaan vakuuttuneena. Riivattua lelua ei n\u00e4ytet\u00e4 tai selitell\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 v\u00e4liss\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n, vaan katsojan oletetaan olevan jutussa mukana, tajuavan itse mist\u00e4 on kyse ja naureskelevan teatterissa\/sohvallaan leppoisasti ett\u00e4 aika paha, voi vitsi ett\u00e4 Annabelle muuten vakuutti sen!

Ainoa hyv\u00e4 puoli trilogian turhanp\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 jumbossa on sen her\u00e4tt\u00e4m\u00e4 pohdinta kristinuskoa kohtaan. Miell\u00e4n aidosti nerokkaaksi k\u00e4sikirjoitukselliseksi ratkaisuksi riivaustapauksessa vedota tuomariin sill\u00e4, ett\u00e4 jenkkil\u00e4isess\u00e4 oikeussalissa vannotaan jumalan nimeen k\u00e4si Raamatulla. Jos julkisen tuomioistuimen edess\u00e4 vakuutetaan t\u00e4m\u00e4n kaiken olevan totta, vie hyv\u00e4n ja pahan taisteluun pohjautuvan kirjan paholaisen kyseenalaistaminen viimeisenkin j\u00e4rjenhivenen koko touhulta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Texas Chainsaw 3D<\/em>:ss\u00e4 (2013), eli jatko-osassa numero X (meinaa t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa tuntematonta, sill\u00e4 TCSM<\/em>-“sarjan” tapauksessa alkaa olla aika ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 osa on re-make, mik\u00e4 esin\u00e4yt\u00f6s tai jatko-osa, ja sitten viel\u00e4 ett\u00e4 mille leffalle \u2013 yht\u00e4\u00e4n helpommaksihan asiaa ei tee se, ett\u00e4 Tobe Hooperin<\/strong> kakkonen taitaa olla sarjan ainoa numeroitu osa) n\u00e4hd\u00e4\u00e4n aluksi alkuper\u00e4ist\u00e4 Teksasin moottorisahamurhia<\/em>, jonka j\u00e4lkeen junttien lynkkausjoukko k\u00e4y pist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaikki kylm\u00e4ksi ja talon tuleen parhaan etel\u00e4n meiningin mukaisesti. Pari punaniskaa adoptoi veril\u00f6ylyst\u00e4 mukaansa ottaman vauvan, joka aikuiseksi kasvettuaan palaa kaveriporukka seuranaan juurille sukulaisensa testamentin innoittamana. Valitettavasti h\u00e4n vain unohtaa lukea kirjeen, joka kertoo kellarissa elelev\u00e4st\u00e4, moottorisahaan ja ihmisen lihaan vieh\u00e4ttyneest\u00e4 serkusta.

Trendikk\u00e4\u00e4sti muut jatko-osat skippaavassa rahastuksessa masentavinta on, ett\u00e4 se tuntuu paikoitellen ottavan itsens\u00e4 luvattoman tosissaan, laittaessaan katsojan “pohdiskelemaan” j\u00e4lleen kerran kaikkea muuta kuin kliseisesti, kuka lopulta on filmin pahis: ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 uhri Leatherface vaiko pikkukaupungin l\u00e4pim\u00e4t\u00e4 johtoporras. L\u00e4hinn\u00e4 hym\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 tekee se, ett\u00e4 serkkuaan kohtaan sympatiaa \u00e4kisti tunteva muija on juuri n\u00e4hnyt, kuinka t\u00e4m\u00e4 on murhannut h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 toinen toistaan brutaaleimmin tavoin. Liek\u00f6 veri vett\u00e4 sakeampaa, yst\u00e4v\u00e4t oikeasti paskoja tai sitten se nirhaaminen ei ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 vain ole niin justiinsa.

Hahmot on leikattu irti nuortenlehdest\u00e4 ja raakaa v\u00e4kivaltaa riitt\u00e4\u00e4 vasaran, sahan ja lihamyllyn runnoessa ihmisi\u00e4 sek\u00e4 ruumiinosien pullottaessa padasta. Naamaakin nyljet\u00e4\u00e4n, mutta efektit ovat liian onnettomia ja digitaalisia nostattaakseen tunteita splatter-rintamalla. K\u00f6mpel\u00f6impi\u00e4 ovat v\u00e4kisin mukaan v\u00e4\u00e4nnetyt 3D-kohtaukset, jotka kertovat paljon siit\u00e4, miten runsaasti tekij\u00f6iden mielikuvitus on lis\u00e4\u00e4ntynyt sitten 50-luvun. K\u00e4sikirjoitus taasen on pitk\u00e4lti nilkkaava kasa kliseit\u00e4, jota edes tivolivisiitti ei pirist\u00e4. Olisihan t\u00e4m\u00e4nkin elokuvan voinut oikeastaan j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Night Killer<\/em> (1990) on paluu Claudio Fragasson<\/strong> laatutuotantoon, joskin my\u00f6s Bruno Matteilla<\/strong> oli haarukkansa survaistuna t\u00e4h\u00e4n kakkosluokan kanttiinin spagettiannokseen. Elokuva on hyvin pitk\u00e4lti sit\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4ilt\u00e4 kahdelta sankarilta voi odottaakin, eli julisteensa perusteella hauskalta vaikuttavaa t\u00f6rky\u00e4, joka ei todellisuudessa ole laisinkaan niin hupsu tai viihdytt\u00e4v\u00e4, milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.

Suurin lovin Night Killerin hupiarvoihin nakerretaan jo heti alkumetreill\u00e4, sill\u00e4 jenkkil\u00e4ist\u00e4 kaupunkia terrorisoiva murhaaja ei tyydy vain silpomaan uhrejaan, vaan herkuttelee my\u00f6s n\u00e4iden raiskaamisella. Vaikkei mit\u00e4\u00e4n The Last House on the Left<\/em> -tyylist\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ily\u00e4 n\u00e4hd\u00e4, ovat psykopaatin l\u00e4\u00e4h\u00e4tyssoitot ja esimerkiksi kohtaus, jossa t\u00e4m\u00e4 sitoo kidnappaamansa naisen s\u00e4nkyyn todella luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4\u00e4 materiaalia. Vastenmielisyytt\u00e4 ei voi sanoa kauhuaspektia korostavaksi, sill\u00e4 koko filmi on toinen toistaan huonompine n\u00e4yttelij\u00f6ineen, j\u00e4rjett\u00f6mine k\u00e4sikirjoituksellisine twisteineen ja laahaavine etenemisineen pursotettu suoraan per\u00e4suoleen. Lopun paljastukset ovat typeryydess\u00e4\u00e4n vertaansa vailla ja kliimaksi, jossa sankari sy\u00f6ksyy karjuen ikkunan l\u00e4pi estradille saa puhkeamaan nauruun.

Ehk\u00e4 j\u00e4rjett\u00f6mint\u00e4 elokuvassa on se, ett\u00e4 Claudio teki sit\u00e4 t\u00e4ysin tosissaan ja kuvitteli aikuisten oikeasti lopputuloksen olevan jonkinlainen kunnianhimoinen psykologinen trilleri. Tuottajia l\u00e4hestymistapa ei riemastuttanut, joten Bruno palkattiin ohjaamaan rainaan muutama verinen gore-kohtaus, jotka ovat oikeastaan niit\u00e4 harvoja tylsistytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kokonaisuutta pirist\u00e4vi\u00e4 hetki\u00e4. Riemukkainta on kuitenkin se, ett\u00e4 Claudio pahastui t\u00e4st\u00e4 verisesti, koki yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Mattein pett\u00e4neen h\u00e4net ja ilmeisesti vihoitteli Brunolle pitk\u00e4nkin tovin auteur-ty\u00f6ns\u00e4 t\u00e4rvelemisest\u00e4.

Sik\u00e4li kiinnostava puoli on my\u00f6s se, ett\u00e4 murhamies on jonkinlaiseen k\u00f6yh\u00e4n miehen Freddy Krueger -maskiin ja veitsihansikkaaseen pukeutunut peijooni. Harmi vain ett\u00e4 Elm Streetill\u00e4 <\/em>rahastaminen j\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n, sill\u00e4 italialainen versio Cravenin <\/strong>klassikosta olisi voinut olla oikeasti mukavaa katseltavaa. Muista hahmoista mieleen j\u00e4\u00e4 jonkinlainen poliisijoukkojen Donald Pleasence<\/strong> -klooni, jolla riitt\u00e4\u00e4 viimeisen luokan keitti\u00f6psykologiaa uutiskameroiden iloksi hieman Psykoa muistuttavaan tyyliin. Leffan alussa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n my\u00f6s aerobicia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Keng\u00e4nnauhabudjettia pienemm\u00e4ll\u00e4 summalla toteutettu Black Devil Doll From Hell <\/em>(1984) kamppailee vimmaisesti siit\u00e4, kuvottaako se enemm\u00e4n teknisill\u00e4 vai sis\u00e4ll\u00f6llisill\u00e4 avuillaan. Ilmeisesti suoraan videolle kuvatussa kauhup\u00e4tk\u00e4ss\u00e4 sive\u00e4 nainen ostaa kirpparilta nuken, jonka silmiin syttyy pian kiilu. Nukke ryhtyy raiskaamaan naista, joka totta kai on t\u00e4h\u00e4n asti pit\u00e4nyt jalkojaan ristiss\u00e4 silkkaa teenn\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n ja oppii nyt seksin ihanuuden, nauttien v\u00e4kisinmakaamisesta t\u00e4ysin ruumiinvoimin. Koska kukaan muu ei pysty tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nt\u00e4 himokkaan nuken j\u00e4ljilt\u00e4 ja lelu pakenee takaisin puotiin, alkaa muija sekoamaan, kunnes tulee lopulta kapistuksen murhaamaksi. Kuva on suttuista eik\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4 saa mit\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, mutta nintendomainen, halki elokuvan loopattu musiikki kiehtoo perverssill\u00e4 tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Nopeasti lukaisemani tiedon perusteella astetta sairaamman tuotannon ohjanneen Hisayasu Saton<\/strong> Splatter: Naked Blood<\/em> (1996) j\u00e4\u00e4 mieleen olemalla yksi niist\u00e4 harvoista elokuvista, joiden v\u00e4kivalta on saanut ihan kirjaimellisesti fyysisesti etomaan \u2013 \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n muistikuvien perukoilta kaivautuu esille t\u00e4m\u00e4n ohella ainoastaan Hideshi Hinon<\/strong> Guinea Pig: Mermaid in a Manhole<\/em> (1988), elokuva jonka aikana suklaakeksini j\u00e4iv\u00e4t sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4. Japanilaistuotantoa luonnollisesti molemmat. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Splatter: Naked Bloodissa nuori tiedemies kehitt\u00e4\u00e4 seerumin, jonka pit\u00e4isi mullistaa ihmiskuntaa, muuttaessaan kivun nautinnoksi. Juippi ujuttaa t\u00f6k\u00f6tti\u00e4\u00e4n salaa kolmelle naiselle, jotka vahingon kautta j\u00e4\u00e4v\u00e4t koukkuun fyysiseen tuskaan ja alkavat hakemaan t\u00e4t\u00e4 mit\u00e4 iljett\u00e4v\u00e4mmill\u00e4 tavoilla, kuten l\u00e4vist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 itse\u00e4\u00e4n tai oksettavimmassa kohtauksessa popsimalla kehoaan suuhunsa. Kuvat gimmasta leikkelem\u00e4ss\u00e4 tavallisilla, tyls\u00e4npuoleisilla aterimilla paloja h\u00e4pyhuulistaan ja n\u00e4nneist\u00e4\u00e4n tai kaivaessa silm\u00e4ns\u00e4 kuopastaan olivat jo siin\u00e4 ja siin\u00e4 rajalla, ett\u00e4 katseen olisi halunnut k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ruudulta pois. Vaikka silpomista on kuvastosta lopulta sangen v\u00e4h\u00e4n, kehitet\u00e4\u00e4n sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 muutamilla v\u00e4l\u00e4hdyksill\u00e4 esimerkiksi sairaalas\u00e4ngyss\u00e4 auki leikattavasta ruumiista, jonka onkaloihin uudestisyntyv\u00e4 tyyppi \u00e4nkee.

Lopulta elokuva vaikuttaa katsojaan voimakkaan affektiivisesti, avaa j\u00e4lleen hetkellisesti h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 ja laittaa pohtimaan omaa suhdetta ruokailuun ja nautinnon hakemiseen hieman uudemmasta perspektiivist\u00e4. Se, onko mik\u00e4\u00e4n n\u00e4in syv\u00e4llinen ja filosofinen todellisuudessa k\u00e4ynyt raiskauksilla ja muilla sairauksilla m\u00e4ss\u00e4ilev\u00e4n filmografian loihtineen ohjaajan mieless\u00e4 vai onko elokuvan taiteellisuus enemm\u00e4nkin samaa, vittuilevaa haistattelua kuin Nekromantikin<\/em> tapauksessa, on sitten jo toinen juttu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Jos koko aiempi Saw<\/em>-kaanon oli yksi ala-arvoisimmista esityksist\u00e4 Hollywoodin kauhuelokuvasarjojen historiassa ja sen viimeisiin lukeutunut osa Jigsaw<\/em> sai jo h\u00e4mm\u00e4stelem\u00e4\u00e4n miten t\u00e4llaista on voitu p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 l\u00e4pi, vet\u00e4\u00e4 Spiral: From the Book of Saw <\/em>(2021) sinut mukanaan syvemm\u00e4lle viem\u00e4riin kuin olisit koskaan uskonut olevan mahdollista. Chris Rockin<\/strong> tuottama ja luotsaama stand-up-kidutuspornoilu on poukkoilua n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 kyvytt\u00f6m\u00e4n, rumaakin rumemman leukaparran kasvattaneen Rockin vammahuumorin ja sadistisen v\u00e4kivallan v\u00e4lill\u00e4, dialogin ja hahmojen ollessa jotain sellaista, mik\u00e4 suorastaan k\u00e4skee poistumaan ruudun \u00e4\u00e4rest\u00e4 pesem\u00e4\u00e4n hampaita vailla halua laittaa filmi\u00e4 paussille. K\u00e4sikirjoitus on huono, mit\u00e4 lopun twisti ei paljoa pelasta, enk\u00e4 taida olla ainut jonka mielest\u00e4 t\u00e4m\u00e4n saagan olisi saanut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 jo viimeist\u00e4\u00e4n sinne Final Chapteriin<\/em>. Rahahanoja ei kuitenkaan parane sulkea, joten jatkoa t\u00e4llekin sonnalle tulee aivan varmasti valumaan siihen saakka, ett\u00e4 teinit \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t vanhempiensa virtuaalirahoilla toisin. Samuel L. Jacksonin<\/strong> ura ei toden totta ole t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 siell\u00e4 huipussaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Jos Spiral oli paskaa perseest\u00e4, vet\u00e4\u00e4 murhaavista molukkiravuista kertova Crabs!<\/em> (2021) homman sille tasolle, ett\u00e4 kuulokkeilla ja \u00e4\u00e4nt\u00e4 tarpeeksi kovalle v\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4si voit kuulla Luciferin naurun jostain kaukaa. Rumalla tietokonegrafiikalla, levyj\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 DJ-ravulla, forrestgumpmaisen salaviisaalla kehitysvammaisella ja j\u00e4ttil\u00e4isrobottien taistelulla h\u00f6ystetty p\u00e4tk\u00e4 on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 pahinta, mit\u00e4 olen aikoihin n\u00e4hnyt ja satutti voimakkaasti sieluani l\u00e4htien siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4p\u00e4 min\u00e4 ved\u00e4n ja tuhlaan vapaa-aikaani sitten t\u00e4llaiseen. Crabs! ei en\u00e4\u00e4 ole elokuva, vaan ongelmaj\u00e4tett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Western-kauhuilu The Burrowers<\/em> (2008) on sen sijaan aika lailla keskinkertaisuudessaan ep\u00e4onnistunut ja puuduttava. Joukko j\u00e4ljitt\u00e4ji\u00e4 l\u00e4htee perheen kidnapanneiden alkuper\u00e4isasukkaiden per\u00e4\u00e4n, mutta pian k\u00e4y ilmi ett\u00e4 preerialla asuu my\u00f6s hirvi\u00f6it\u00e4. Eik\u00e4 mit\u00e4 tahansa hirvi\u00f6it\u00e4, vaan jostain The Descentist\u00e4<\/em> karanneita, aivan tolkuttoman typer\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 CGI-\u00f6rrim\u00f6rrej\u00e4, jotka pilaavat sitten sen kaiken, mit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n saakka oli saatu aikaiseksi. Mielenkiintoisesti ja suht tunnelmallisesti alkava, mutta turhanp\u00e4iv\u00e4iseksi kallistuva leffa, joka katoaa entist\u00e4 tehokkaammin mielest\u00e4 siksi, ettei edes ole tarpeeksi huono. Katsoin muuten my\u00f6s elokuvan The Hole in the Ground<\/em> (2019), jossa mets\u00e4ss\u00e4 on suuri kraatteri ja hirvi\u00f6it\u00e4 ja josta en muista en\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani yhtik\u00e4s mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

ASIAA AASIASTA<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Koska osa kiinnostavista viime aikoina katselemistani aasialaistuotannoista ei meinaa mahtua mink\u00e4\u00e4n sen ihmeemm\u00e4n kategorian alle, olkoot nuo sitten omassa artikkelissaan. Ehk\u00e4 t\u00e4st\u00e4 saisi ihan sarjankin aikaiseksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ishiro Hondan<\/strong> ohjaama Matango: Attack of the Mushroom People<\/em> (1963) on perinteinen tekij\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6 sek\u00e4 hyv\u00e4ss\u00e4 ett\u00e4 pahassa. Leffaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa nopeatempoiseksi tai erityisen j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4ksi, mutta siin\u00e4 on silti s\u00e4rm\u00e4\u00e4, jota todenn\u00e4k\u00f6isesti harva moderni valtavirran katsoja arvostaisi.

Pieni seurue purjehtii jossain Etel\u00e4merell\u00e4 tai miss\u00e4 lie ja haaksirikkoutuu salaper\u00e4iselle saarelle. Muuta ruokaa kuin tatteja on hankala l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja my\u00f6s miehist\u00f6n keskuudessa alkaa kyte\u00e4 erimielisyyden kipin\u00e4\u00e4. Lopulta saaren karmiva salaisuus alkaa paljastua rihmaston esiin puskevaa lakkia poskeensa pist\u00e4neiden alkaessa muuttumaan sienihirvi\u00f6iksi.

Matango ei ole Hondan kaiju-elokuvien tyylinen teos oikein miss\u00e4\u00e4n muodossa, vaan kyse on pitk\u00e4lti hyvin verkkaisesti auki keriytyv\u00e4ss\u00e4 mysteeriss\u00e4, jonka lopussa hupaisat sieniotukset palkitsevat odotuksen. N\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t pahemmin tosin ala riehumaan, mit\u00e4 nyt hieman tunkevat kouraansa hytin oven l\u00e4vitse. Pidemm\u00e4n pinnan omaavalle elokuva on kuitenkin mielenkiintoista tunnelmaansa hitaasti kirist\u00e4v\u00e4 teos, jonka lopun surrealismi ja hupaisat maskeeraukset saavat ilahtumaan vilpitt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Ryusuke Hamaguchin<\/strong> viisi tuntia ja 17 minuuttia kest\u00e4v\u00e4 Happy Hour<\/em> (2015) taisi lukeutua jollekin maailman pisimm\u00e4t elokuvat -listalle ja oli sen verran raskas kokemus, ett\u00e4 leffa tuli katsottua parissa osassa. Japanilaisen tuotannon keski\u00f6ss\u00e4 on nelj\u00e4 kolmekymppist\u00e4 naista, joiden el\u00e4m\u00e4\u00e4, ajatuksia ja huolia filmi kuvaa hyvin verkkaisesti. Lopputulos on hyv\u00e4\u00e4, aiheensa sis\u00e4lle aidosti uppoutuvaa draamaa, muttei kuitenkaan itse\u00e4ni mitenk\u00e4\u00e4n hirve\u00e4n syv\u00e4lt\u00e4 kouraissutta sellaista. Ohjaaja taitaa olla nyky\u00e4\u00e4n joku Oscar-voittaja, jollen v\u00e4\u00e4rin muista.<\/p>\n\n\n\n

Japaninmaalla jatketaan edelleen hirvi\u00f6elokuvalla Godzilla, Mothra and King Ghidorah: Giant Monsters All-Out Attack<\/em> (2001). Godzilla-saagan milleniumille “p\u00e4ivitt\u00e4v\u00e4” (tai ilmestyih\u00e4n tuossa jo pari vuotta aiemmin Godzilla vs. Megaguirus<\/em> ja viel\u00e4 ys\u00e4rin vikoina hetkin\u00e4 Godzilla 2000: Millenium<\/em>) kaijuilu piirt\u00e4\u00e4 my\u00f6s koko mytologian uusiksi, tai tarkemmin sanoen huitaisee lattialle sellaiset parisen kymment\u00e4 jatko-osaa t\u00e4st\u00e4 v\u00e4list\u00e4, eli meno on kuin Halloweenissa<\/em> konsanaan. Godzilla ei siis ole t\u00e4ss\u00e4 osassa Hirvi\u00f6saarella asuva tanssiva lasten yst\u00e4v\u00e4 ja ihmiskunnan suojelija, vaan suoranainen kuoleman enkeli ja itse p\u00e4\u00e4perkele, joka nousee vuosikymmenten j\u00e4lkeen j\u00e4lleen merest\u00e4 vainoamaan japanilaisia, jotka saavat kunnian edustaa luontevasti ihmiskuntaa. Homo sapiensia pelastamaan puolestaan suuntaa joukko muita \u00f6t\u00f6k\u00f6it\u00e4, eli Barugon, Mothra ja kaiken huippuna per\u00e4ti viel\u00e4 itse King Ghidorah, joka aiemmissa elokuvissa on kantanut p\u00e4\u00e4pahiksen manttelia kolmen kaulansa jatkeena.

L\u00e4hes kaksituntinen m\u00e4tt\u00f6filmi on odottamattomasti todella hulvaton. Tehosteet ovat karseita erityisesti CGI:n osalta, mutta kumipuvut ovat yh\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja monsterien l\u00f6ylytyksess\u00e4 on mukana sit\u00e4 aitoa camp-estetiikkaa, jolle nauraa parhaimmillaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 ruukku olisi syyt\u00e4 ottaa kaikkien kastelua varten alle. Toki kestoa on aivan liikaa, mutta se alkaa tuntua vasta siin\u00e4 viimeisen parinkymmenen minuutin tienoilla, ei heti ensimm\u00e4isen kelan j\u00e4lkeen, kuten alagenren parissa aivan liian monesti on tapana. Hauska yksityiskohta on my\u00f6s mondo-henkinen dokumentaristiryhm\u00e4, jolle irvailua voisi sanoa per\u00e4ti toimivaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 artikkeli alkaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvin Japanivoittoiselta, joten jatketaan samalla linjalla viel\u00e4 hetken. Pinku-filmien ohella mm. yakuzan toimia kokeilleen ja taksin alle kohtalokkaasti 2012 j\u00e4\u00e4neen Koji Wakamatsun<\/strong> 190 minuutin mittainen, japanilaista radikaalivasemmistoa kuvaava United Red Army<\/em> (2007) meni yll\u00e4tt\u00e4en heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vuoden 2022 kiistatta parhaaksi katsomakseni elokuvaksi. Puolidokumentaarisesti kerrottu filmi kuvaa syit\u00e4 vallankumouksellisen ajattelun nousulle ja alun perin hyv\u00e4n ajatuksen luisumiselle hirmuvallaksi ja stalinistiseksi terroriksi, jossa p\u00e4\u00e4osassa ei en\u00e4\u00e4 ole ihmisyys vaan sen tuhoaminen.

Toisin kuin kuvittelin, United Red Army ei ole Japanin punaisen armeijakunnan historiikki, vaan keskittyy ainoastaan sen alkutaipaleelle, varsinaisen tarinan r\u00f6nsyilless\u00e4 yliopiston mellakoista lumen peitt\u00e4mien vuorten tee se itse -henkiselle sissileirille ja sielt\u00e4 lopulta piiritetyn omakotitalon j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4\u00e4n panttivankitilanteeseen. Tilanteen laukeamisen j\u00e4lkeiset tapahtumat niin kuvattujen hahmojen kohtaloiden kuin vasemmistoterroristien muiden toimien suhteen esitet\u00e4\u00e4n lopputekstien tienoilla niukasti kuvitettujen tekstiplanssien avulla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Leffan suurin voima on siin\u00e4, ett\u00e4 se saa kerrontatavallaan uskomaan katsojan olevan ik\u00e4\u00e4n kuin k\u00e4rp\u00e4sen\u00e4 katossa ja luo siksi jo heti ensimm\u00e4isest\u00e4 murhasta aidosti j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n kokemuksen. Vaikka v\u00e4kivalta menee alati pidemm\u00e4lle, siihen ei turru, vaan jokainen raakuus sattuu sielun perukoilla saakka. T\u00e4m\u00e4n huomaa my\u00f6s hahmoista suurimman osan kasvoilla, n\u00e4iden lopulta ainoastaan alistuessa vastentahtoisesti toteuttamaan parin johtajaksi valikoituneen psykopaatin k\u00e4skyj\u00e4. N\u00e4in ollen elokuva on my\u00f6s jonkinlainen psykologinen mikropohdinta siit\u00e4, mik\u00e4 vasemmistolaisissa vallankumouksissa kenties pohjimmiltaan on mennyt pieleen, tasa-arvoisuuteen ja yhteiseen hyv\u00e4\u00e4n perustuneen ideologian v\u00e4rj\u00e4tess\u00e4 sormien l\u00e4pi valuessaan k\u00e4det verenpunaisiksi ja muuttuessaan itsens\u00e4 v\u00e4kivaltaiseksi irvikuvaksi.

Mieless\u00e4 viel\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 katsomisen j\u00e4lkeenkin py\u00f6riv\u00e4 United Red Army muistuttaa my\u00f6s huomattavasti dokumenttia The Red Army\/PFLP: Declaration of World War<\/em>, jonka Wakamatsu ohjasi 36 vuotta aiemmin yhdess\u00e4 pinku eigoja kirjoitelleen Masao Adachin<\/strong> kanssa. Kiinnostavana triviatietona vuosien j\u00e4lkeen j\u00e4lleen elokuva-alalla vaikuttava Adachi hypp\u00e4si filmiteollisuuden kelkasta 70-luvun alussa, liittyi itse Japanin punaiseen armeijakuntaan ja eleli seuraavat 30 vuotta Libanonissa, josta h\u00e4net vuosituhannen vaihteessa luovutettiin takaisin kotimaahansa k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n lyhytt\u00e4 vankeusrangaistustaan. Sis\u00e4piirin tietoa porukan toimista Wakamatsulla luulisi siis olleen filmi\u00e4\u00e4n varten riitt\u00e4miin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Vaihdetaan lopuksi kokka kohti Hongkongia, maahan jossa Bruce the Super Hero<\/em> (1979) on tuotettu yhdess\u00e4 Filippiinien kanssa. En taaskaan muista t\u00e4st\u00e4 supert\u00e4hti Bruce Len<\/strong> ohjaamasta, tuottamasta ja t\u00e4hditt\u00e4m\u00e4st\u00e4 bruceploitaatio-roskasta liikoja, mutta siin\u00e4 oli Bolo Yeung<\/strong> joka tappoi h\u00e4r\u00e4n paljain nyrkein, mik\u00e4 kohtaus jo yksin riitt\u00e4\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n elokuvasta t\u00e4rke\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s jotain Rocky<\/em>-viittailua ja lopussa Le tietenkin pieksee my\u00f6s Bolon. Olihan Bruce the Super Hero oikeasti jotain sellaista, mit\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4neen apuna kidutuksessa Guantanamo Bayssa, mutta hei, elokuvia ei saa ottaa liian vakavasti, kuten kuulen monesti esimerkiksi Spede<\/strong>-tuotantoa kritisoidessani sanottavan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Honkkarilainen Tiger Love<\/em> (1977) on hyv\u00e4 osoitus sek\u00e4 siit\u00e4, ettei muutamilla hyvill\u00e4 jutuilla rakenneta kokonaista elokuvaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkin saaren alueella olisi ehk\u00e4 ollut parempi tuottaa kaksi kolmannesta v\u00e4hemm\u00e4n leffoja: niill\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neill\u00e4 ideoilla kun olisi voinut tilkit\u00e4 sitten noiden valmiiksi saatujen rainojen suvantokohdat. Tiger Lovessa on aivan loistava alku ja loppu, mutta se v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4 on j\u00e4lleen kerran jotain niin unettavaa, ett\u00e4 ruudun \u00e4\u00e4relt\u00e4 huomaa vahingossakin aina v\u00e4list\u00e4 karkaavansa. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa siis l\u00e4hinn\u00e4 turhaa puhetta ja k\u00f6kk\u00f6\u00e4 kung futa.

Filmin alussa nainen hypp\u00e4\u00e4 rotkoon ja kusee tiikerin p\u00e4\u00e4lle, josta tulee urean vuoksi t\u00e4m\u00e4n uskollinen palvelija. Lopummalla joku mummo puolestaan alkaa h\u00f6pist\u00e4 kostosta, muuttuu tiikeridemoniksi ja ryhtyy listim\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 niin ik\u00e4\u00e4n slasher-tyylill\u00e4. Raitapaitapaholaisen hy\u00f6kk\u00e4ykset ovat jotain koomisen ja hyyt\u00e4v\u00e4n v\u00e4lilt\u00e4 ja mieleen j\u00e4\u00e4 my\u00f6s kohtaus, jossa lapsi leikkii tiikerin kanssa, joka \u00e4kisti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 k\u00e4yv\u00e4n kesken oton oikeasti t\u00e4m\u00e4n kimppuun. Skene p\u00e4\u00e4ttyy freeze frameen kersan kauhistuneista kasvoista, mutta seuraavassa otoksessa koko juttu on sivuutettu ja n\u00e4m\u00e4 ovat el\u00e4imen kanssa mit\u00e4 parhaimpia yst\u00e4vi\u00e4. Vanha vihtahousu yksin tiet\u00e4\u00e4, millaisia kauhunhetki\u00e4 kulisseissa vuonna seiskytseitsem\u00e4n onkaan koettu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

KNEE-DEEP IN THE SHIT \u2013 IMDB BOTTOM 100<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Pohjalle j\u00e4\u00e4 yleens\u00e4 sakkaa tai posliinivaltaistuimen tapauksessa kakkaa, ja t\u00e4m\u00e4kin lehti loppuu nyt sen nielaisemiseen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Osa ihmisist\u00e4 ottaa projektikseen katsella Internet Movie Databasen sataa parhaiten pisteytetty\u00e4 elokuvaa. Itse\u00e4ni t\u00e4llainen ei hirve\u00e4mmin kiinnosta, mutta sit\u00e4 vastoin ne alimmat limat, eli IMDb Bottom 100, on kiehtonut mielt\u00e4ni jo pitk\u00e4\u00e4n. N\u00e4in ollen sen lis\u00e4ksi ett\u00e4 olen kolunnut tuota lietesankoa omatoimisesti parhaani mukaan, olemme my\u00f6s j\u00e4rjest\u00e4neet kaverini kanssa useamman teemaillan, jonka aikana katselemme n\u00e4it\u00e4 “maailman huonoimpia” elokuvia useamman putkeen. Yleens\u00e4 kyseiset tapahtumat eiv\u00e4t mene ihmisyst\u00e4v\u00e4llisyydelt\u00e4\u00e4n aivan putkeen, eik\u00e4 vakaviltakaan aivovaurioilta aina ole mahdollista v\u00e4ltty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Viimeisimm\u00e4n leffailtamme aloitimme Vaippahousut vauhdissa<\/em> -komedian jatko-osalla Superbabies: Baby Geniuses 2 <\/em>(2004), joka oli aika lailla yht\u00e4 huono kuin edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n sy\u00f6ksylaskun Mustan joulun<\/em> j\u00e4lkeen aloittaneen Bob Clarkin<\/strong> leffassa vauvat hassuttelevat ja pist\u00e4v\u00e4t nenille roistoja. Huomasin t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani katselusta kuluneen p\u00e4\u00e4lle kaksi kuukautta, enk\u00e4 muista en\u00e4\u00e4 itse elokuvasta mit\u00e4\u00e4n muuta, kuin ett\u00e4 se sai vihaiseksi. T\u00e4m\u00e4 alkaa oleman t\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4 jo aika kulunut mantra.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kadotettu maailma<\/em> (2014) on Nicolas Cagen<\/strong> p\u00e4\u00e4osittama uudelleenfilmatisointi jostain kristittyjen hihhulien tekem\u00e4st\u00e4, k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni katselukelvottomasta tieteisfilmist\u00e4 Left Behind<\/em>. Paljoa paremmaksi t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n Hollywood-versio tuskin laittaa, sill\u00e4 elokuvalla ei ole skuugeleita olla edes raivostuttavaa paatosta, vaan ainoastaan todella, todella pitk\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 puksuttelua vaarin mopoautolla pitkin kirkonkyl\u00e4n hiekkaraittia. V\u00e4list\u00e4 jumitetaan lentokoneessa, sitten Cage n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vakavalta ja yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n ei tapahdu, jollei kiroilevaa ja itkupotkuraivareista k\u00e4rsiv\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6t\u00e4 sellaiseksi lasketa. Olisivat ottaneet perkeleet oppia vaikka sitten joltain Cecil B. DeMillelt\u00e4, jonka suuren budjetin sekoilut is\u00e4 jumalan nimeen ovat sent\u00e4\u00e4n edell\u00e4 mainitun tapaista rehellist\u00e4 kiihkoilua, jolla olisi rahkeita hyv\u00e4ksikin vitsiksi jos vain pyyhkii mielest\u00e4\u00e4n sen, ettei ihmiskunta ole elokuvien v\u00e4liin j\u00e4\u00e4neiden vuosikymmenien aikana sivistynyt edes hivenen. T\u00e4m\u00e4 uutta alkua profetioiva maailmanlopun dystopia sen sijaan korjaa satoaan vain saatanallisten haukotusten muodossa.<\/p>\n\n\n\n

Ehtoon v\u00e4h\u00e4n ennen saunavuoron alkua p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt The Human Centipede II<\/em> (2012) oli onneksi hieman h\u00e4mment\u00e4v\u00e4sti se rupeaman kiinnostavin teos. Pahamaineinen ykk\u00f6sosa, jossa hullu tiedemies kursii muutaman ihmisen huulien ja anaalin kohdilta yhteen, lienee kaikille tuttu juttu. Jatko-osa yritt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 askelta edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4 kunnianhimoisemmin, ollen mik\u00e4s muukaan kuin mustavalkoinen wannabe-taide-elokuva. V\u00e4kivaltap\u00e4tkien synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa ja apina n\u00e4kee, apina tekee -kaavaa “pohdiskelevassa” kauhuilussa parkkihallin monitorointikopissa ty\u00f6skentelev\u00e4 limanuljaskarumilus on ihastunut fanittamaansa Ihmistuhatjalkaiseen niin kovasti, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 toistaa sen tapahtumat ja ommella yhteen kaksikymmenosaisen otuksen. Hy\u00f6nteist\u00e4 kootessa veri roiskuu, gore on sangen kuvottavaa ja praktikaaliefektit onnistuneita, vaikka itse sis\u00e4lt\u00f6 muutoin onkin pelkk\u00e4\u00e4 itsetarkoituksellista sadismia, josta etenk\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 ei saa en\u00e4\u00e4 pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n potkua munillensa. Pahin on kuitenkin lopetus, jossa selvi\u00e4\u00e4kin kaiken olleen vain kameroita kyyl\u00e4nneen iljetyksen p\u00e4iv\u00e4unifantasiointia, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n oikeasti tapahtunutkaan \u2013 viel\u00e4. Anteeksi jos pilasin elokuvanautintonne, haastakaa oikeuteen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Lis\u00e4ksi t\u00e4m\u00e4n hetkiselt\u00e4 Bottom 100 -listalta on kirjoitushetkell\u00e4 katsottu seuraavat merkkiteokset:

Disaster Movie
Manos: The Hands of Fate
Birdemic: Shock and Terror
The Hottie & The Nottie
House of the Dead
Son of the Mask
Epic Movie
Pledge This!
Alone in the Dark
Dragonball Evolution
Meet the Spartans
Gigli
Cats
Baby Geniuses
Jaws: The Revenge
Troll 2
BloodRayne
Hobgoblins
Rollerball
Catwoman
Kazaam
Santa Claus Conquers the Martians
The Emoji Movie
Scary Movie V
Dumb and Dumberer: When Harry met Lloyd
Texas Chainsaw Massacre: The Next Generation
The Room
Police Academy: Mission to Moscow
Daddy Day Camp
Hercules in New York
Breach
Mortal Kombat: Annihilation
Batman & Robin
Crossroads
Spice World
Spy Kids 4: All the Time in the World
Jaws 3-D
Superman 4: The Quest for Peace
Black Christmas<\/em> (2019)
The Wicker Man<\/em> (2006)
The Fog
Mac and Me
The Flintstones in Viva Rock Vegas
Street Fighter: The Legend of Chun-Li
Teen Wolf Too<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aivokuolleen numero nolla k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 projektin olemalla heti alusta saakka sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n \u2013 j\u00e4m\u00e4paloista kokoon neulottu hirvi\u00f6.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":175,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"zakra_page_container_layout":"customizer","zakra_page_sidebar_layout":"customizer","zakra_remove_content_margin":false,"zakra_sidebar":"customizer","zakra_transparent_header":"customizer","zakra_logo":0,"zakra_main_header_style":"default","zakra_menu_item_color":"","zakra_menu_item_hover_color":"","zakra_menu_item_active_color":"","zakra_menu_active_style":"","zakra_page_header":true,"nf_dc_page":"","_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[12,17,10,9,13,15,11,14],"class_list":["post-149","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","tag-aasialaiset-elokuvat","tag-adam-and-eve-vs-the-cannibals","tag-blaxploitaatio","tag-cuneyt-arkin","tag-imdb-bottom-100","tag-jeesus-kristus","tag-kauhuelokuvat","tag-sosialistinen-elokuva"],"yoast_head":"\nAivokuollut nro 0 - Aivokuollut.org<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Aivokuollut nro 0 - Aivokuollut.org\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Aivokuolleen numero nolla k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 projektin olemalla heti alusta saakka sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n \u2013 j\u00e4m\u00e4paloista kokoon neulottu hirvi\u00f6.\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Aivokuollut.org\" \/>\n<meta property=\"article:published_time\" content=\"2022-07-20T14:56:16+00:00\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2022-09-19T21:40:07+00:00\" \/>\n<meta property=\"og:image\" content=\"https:\/\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:width\" content=\"926\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:height\" content=\"612\" \/>\n\t<meta property=\"og:image:type\" content=\"image\/jpeg\" \/>\n<meta name=\"author\" content=\"kurkkuharja\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Kirjoittanut\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"kurkkuharja\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:label2\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data2\" content=\"62 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"Article\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#article\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149\"},\"author\":{\"name\":\"kurkkuharja\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#\\\/schema\\\/person\\\/03d40ee3cec394774974d154de4b7f3c\"},\"headline\":\"Aivokuollut nro 0\",\"datePublished\":\"2022-07-20T14:56:16+00:00\",\"dateModified\":\"2022-09-19T21:40:07+00:00\",\"mainEntityOfPage\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149\"},\"wordCount\":10069,\"commentCount\":0,\"publisher\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#organization\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\\\/\\\/i0.wp.com\\\/aivokuollut.org\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2022\\\/07\\\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1\",\"keywords\":[\"Aasialaiset elokuvat\",\"Adam and Eve vs. the Cannibals\",\"Blaxploitaatio\",\"C\u00fcneyt Arkin\",\"IMDb Bottom 100\",\"Jeesus Kristus\",\"Kauhuelokuvat\",\"Sosialistinen elokuva\"],\"articleSection\":[\"Uncategorized\"],\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"CommentAction\",\"name\":\"Comment\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#respond\"]}]},{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149\",\"url\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149\",\"name\":\"Aivokuollut nro 0 - Aivokuollut.org\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#website\"},\"primaryImageOfPage\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#primaryimage\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#primaryimage\"},\"thumbnailUrl\":\"https:\\\/\\\/i0.wp.com\\\/aivokuollut.org\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2022\\\/07\\\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1\",\"datePublished\":\"2022-07-20T14:56:16+00:00\",\"dateModified\":\"2022-09-19T21:40:07+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149\"]}]},{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#primaryimage\",\"url\":\"https:\\\/\\\/i0.wp.com\\\/aivokuollut.org\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2022\\\/07\\\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/i0.wp.com\\\/aivokuollut.org\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2022\\\/07\\\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1\",\"width\":926,\"height\":612},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?p=149#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Home\",\"item\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Aivokuollut nro 0\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/\",\"name\":\"Aivokuollut.org\",\"description\":\"Jupinoita kryptasta\",\"publisher\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#organization\"},\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"},{\"@type\":\"Organization\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#organization\",\"name\":\"Aivokuollut.org\",\"url\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/\",\"logo\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/i0.wp.com\\\/aivokuollut.org\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2022\\\/06\\\/cropped-x.jpeg?fit=2166%2C1218&ssl=1\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/i0.wp.com\\\/aivokuollut.org\\\/wp-content\\\/uploads\\\/2022\\\/06\\\/cropped-x.jpeg?fit=2166%2C1218&ssl=1\",\"width\":2166,\"height\":1218,\"caption\":\"Aivokuollut.org\"},\"image\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#\\\/schema\\\/logo\\\/image\\\/\"}},{\"@type\":\"Person\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/#\\\/schema\\\/person\\\/03d40ee3cec394774974d154de4b7f3c\",\"name\":\"kurkkuharja\",\"image\":{\"@type\":\"ImageObject\",\"inLanguage\":\"fi\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/secure.gravatar.com\\\/avatar\\\/6513392b590f6981b7fcdeaea7a884a4708d5cf07be5af4aab05acce47b208ed?s=96&d=retro&r=g\",\"url\":\"https:\\\/\\\/secure.gravatar.com\\\/avatar\\\/6513392b590f6981b7fcdeaea7a884a4708d5cf07be5af4aab05acce47b208ed?s=96&d=retro&r=g\",\"contentUrl\":\"https:\\\/\\\/secure.gravatar.com\\\/avatar\\\/6513392b590f6981b7fcdeaea7a884a4708d5cf07be5af4aab05acce47b208ed?s=96&d=retro&r=g\",\"caption\":\"kurkkuharja\"},\"url\":\"https:\\\/\\\/aivokuollut.org\\\/?author=1\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Aivokuollut nro 0 - Aivokuollut.org","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Aivokuollut nro 0 - Aivokuollut.org","og_description":"Aivokuolleen numero nolla k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 projektin olemalla heti alusta saakka sit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n \u2013 j\u00e4m\u00e4paloista kokoon neulottu hirvi\u00f6.","og_url":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149","og_site_name":"Aivokuollut.org","article_published_time":"2022-07-20T14:56:16+00:00","article_modified_time":"2022-09-19T21:40:07+00:00","og_image":[{"width":926,"height":612,"url":"https:\/\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg","type":"image\/jpeg"}],"author":"kurkkuharja","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Kirjoittanut":"kurkkuharja","Arvioitu lukuaika":"62 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"Article","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#article","isPartOf":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149"},"author":{"name":"kurkkuharja","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#\/schema\/person\/03d40ee3cec394774974d154de4b7f3c"},"headline":"Aivokuollut nro 0","datePublished":"2022-07-20T14:56:16+00:00","dateModified":"2022-09-19T21:40:07+00:00","mainEntityOfPage":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149"},"wordCount":10069,"commentCount":0,"publisher":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#organization"},"image":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1","keywords":["Aasialaiset elokuvat","Adam and Eve vs. the Cannibals","Blaxploitaatio","C\u00fcneyt Arkin","IMDb Bottom 100","Jeesus Kristus","Kauhuelokuvat","Sosialistinen elokuva"],"articleSection":["Uncategorized"],"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"CommentAction","name":"Comment","target":["https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#respond"]}]},{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149","url":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149","name":"Aivokuollut nro 0 - Aivokuollut.org","isPartOf":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#website"},"primaryImageOfPage":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#primaryimage"},"image":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#primaryimage"},"thumbnailUrl":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1","datePublished":"2022-07-20T14:56:16+00:00","dateModified":"2022-09-19T21:40:07+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149"]}]},{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#primaryimage","url":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1","contentUrl":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1","width":926,"height":612},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/?p=149#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Home","item":"https:\/\/aivokuollut.org\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Aivokuollut nro 0"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#website","url":"https:\/\/aivokuollut.org\/","name":"Aivokuollut.org","description":"Jupinoita kryptasta","publisher":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#organization"},"potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/aivokuollut.org\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"},{"@type":"Organization","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#organization","name":"Aivokuollut.org","url":"https:\/\/aivokuollut.org\/","logo":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#\/schema\/logo\/image\/","url":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/06\/cropped-x.jpeg?fit=2166%2C1218&ssl=1","contentUrl":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/06\/cropped-x.jpeg?fit=2166%2C1218&ssl=1","width":2166,"height":1218,"caption":"Aivokuollut.org"},"image":{"@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#\/schema\/logo\/image\/"}},{"@type":"Person","@id":"https:\/\/aivokuollut.org\/#\/schema\/person\/03d40ee3cec394774974d154de4b7f3c","name":"kurkkuharja","image":{"@type":"ImageObject","inLanguage":"fi","@id":"https:\/\/secure.gravatar.com\/avatar\/6513392b590f6981b7fcdeaea7a884a4708d5cf07be5af4aab05acce47b208ed?s=96&d=retro&r=g","url":"https:\/\/secure.gravatar.com\/avatar\/6513392b590f6981b7fcdeaea7a884a4708d5cf07be5af4aab05acce47b208ed?s=96&d=retro&r=g","contentUrl":"https:\/\/secure.gravatar.com\/avatar\/6513392b590f6981b7fcdeaea7a884a4708d5cf07be5af4aab05acce47b208ed?s=96&d=retro&r=g","caption":"kurkkuharja"},"url":"https:\/\/aivokuollut.org\/?author=1"}]}},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/i0.wp.com\/aivokuollut.org\/wp-content\/uploads\/2022\/07\/nimeton.jpg?fit=926%2C612&ssl=1","jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=149"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":334,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/149\/revisions\/334"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/175"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=149"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=149"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/aivokuollut.org\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=149"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}